Kun turvakodin ovi sulkeutuu, elämä ei palaudu ennalleen hetkessä. Moni väkivaltaa kokenut nainen on vasta alussa toipumisen tiellä. Turvakotijakso antaa hengähdystauon, mutta sen jälkeen alkaa todellinen arjen rakentaminen – ja juuri silloin tarvitaan tukea kaikkein eniten. Tällöin väkivallan riski voi jopa kasvaa, sillä eron hakeminen ja rikosilmoituksen tekeminen saattavat lisätä uhkaa ja vaaraa naisen turvallisuudelle.
Tekstin on kirjoittanut Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert Monika-Naiset liitto ry:stä.
Tutkimukset osoittavat, että eron yhteyteen ja eron jälkeiseen aikaan liittyy merkittävästi kohonnut riski vakavammalle väkivallalle ja vainolle, mikä korostaa tarvetta jatkotuesta ja suojatoimista erotilanteissa, myös turvakodin jakson jälkeen. Kasvavan väkivaltauhan vuoksi osa käytössä olevista tukiasunnoista on varustettu hälytysjärjestelmillä ja muilla turvajärjestelyillä, jotka tukevat asiakkaiden turvallisuutta myös asumisen aikana.
Väkivalta jättää jälkiä, jotka ulottuvat paljon pidemmälle kuin näkyvät mustelmat. Eron yhteydessä taloudellinen tilanne on usein romahtanut, koti menetetty, ja viranomaisasioiden viidakko tuntuu ylivoimaiselta. Jos perheessä on lapsia, heidän turvallisuutensa ja hyvinvointinsa huolettavat kaiken aikaa.
Lasten kanssa tehtävä työ turvakotijakson jälkeen tukee lapsen toipumista vahvistamalla hänen turvallisuuden tunnettaan, tunnetaitojaan, selviytymiskeinojaan ja omia vahvuuksiaan ikä- ja kehitystaso huomioiden. Työskentely tapahtuu tiiviissä yhteistyössä lapsen ja perheen verkostojen, kuten lastensuojelun, neuvolan, varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa.
Maahan muuttaneille naisille tilannetta vaikeuttavat vielä oleskelulupaan, toimeentuloon, palveluihin liittyvät epävarmuudet ja sosiaalisten verkostojen puute. Toipuminen alkaa vasta, kun arki on jälleen turvallinen.
Tuen tarve kasvaa edelleen
Monika-Naiset liiton Kriisikeskus Monikan tuetun asumisen palvelu antaa naisille mahdollisuuden jatkaa elämää turvallisesti turvakotijakson jälkeen. Tiimi auttaa arjen hallinnassa, taloudellisissa asioissa, viranomaisprosesseissa ja oikeudenkäynneissä. Tuki ulottuu myös hyvinvointiin, opiskeluun, työllistymiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Tärkeintä on, että nainen saa ensimmäistä kertaa ehkä elämässään kokea, miltä tuntuu asua omassa kodissa – omilla ehdoillaan.
Tällaiselle palvelulle tarvetta on enemmän kuin pystymme tarjoamaan. Yhtä vapaata tukiasuntoa voi hakea jopa 5–6 turvakodissa olevaa naista.
Vuonna 2024 palvelun 18 asunnossa asui yhteensä 27 aikuista ja 16 lasta. Vuoden aikana kirjattiin yhteensä 2 252 asiakaskontaktia – niihin sisältyi kotikäyntejä, kenttäkäyntejä esimerkiksi lastenvalvojalla tai poliisissa, puhelinkeskusteluja ja muuta arjen tukea. Asiakastapaamisten määrä kasvoi 22 prosenttia edellisvuodesta, mikä kertoo tuen kasvavasta tarpeesta.
Yksikään Monikan tuetun asumisen yksikössä asunut nainen ei palannut väkivaltaiseen suhteeseen ja kaikille löytyi pysyvä ja turvallinen jatkoasuminen. Moni eteni opinnoissa, työllistyi ja sai itsenäisen oleskeluluvan. Lasten turvallisuuden tunne ja tunne-elämän taidot paranivat selvästi. Kun pelko väistyy, alkaa kasvu.
Turvallinen koti kuuluu jokaiselle
Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen, joka velvoittaa turvaamaan väkivallan uhrien jatkuvan tuen. Jos apuketju katkeaa juuri kriisin jälkeisessä vaiheessa, emme täytä näitä velvoitteita – emmekä turvaa oikeutta väkivallattomaan elämään.
Turvallinen koti, aikaa toipua ja rinnalla kulkeva ammatillinen tuki eivät ole lisäpalveluita. Ne ovat toipumisen perusta. Ilman niitä väkivallasta toipuminen ja uuden elämän rakentaminen voivat jäädä kesken.
Lähde: Selvitys vaativista erotilanteista ja palvelujärjestelmästä, Johanna Vaitomaa, Riitta Särkelä, 2025
