Kun yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen herättää pelkoa oman turvallisuuden puolesta, demokratian perusedellytykset rapautuvat.
Suomea on pitkään pidetty tasa-arvon mallimaana, mutta tuore pohjoismainen selvitys osoittaa, että tasa-arvon vastainen kehitys koskee myös Suomea. Ihmisoikeuksien vastustus – joka tunnetaan myös anti-gender-liikehdintänä – kohdistuu yhä näkyvämmin naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin.
Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan tasa-arvotyötä tekevät kansalaisjärjestöt, tutkijat ja viranomaiset kohtaavat työssään jatkuvaa häirintää, uhkailua, maalittamista ja jopa tappouhkauksia.
Kaikkein yleisintä itsesensuuri on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien osalta: lähes puolet vastaajista kertoi välttelevänsä tai varovansa niiden käsittelyä.
Tasa-arvon vastainen liikehdintä ei ole vain tasa-arvotoimijoiden ongelma. Se on osa laajempaa kehitystä, jossa pyritään horjuttamaan demokraattisia instituutioita ja oikeusvaltioperiaatetta.
Uhkiin täytyy vastata. Sateenkaaripoliittinen toimintaohjelma on viimein laadittava, ja tasa-arvoa edistävien järjestöjen pitkäjänteinen rahoitus on turvattava. Vahva kansalaisyhteiskunta ei ole demokratian sivutuote, vaan sen perusta. Ilman aktiivisia järjestöjä, tutkijoita ja kansalaisia demokratia menettää tärkeimmät puolustajansa.
Demokratia ei heikkene yhdessä yössä. Se rapautuu vähitellen, jos häirinnän, vihapuheen, syrjinnän ja ihmisoikeuksien kaventamisen annetaan normalisoitua. Vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa.
Taru Anttonen
pääsihteeri (vt), Naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry
Aija Salo
toiminnanjohtaja, Naisjärjestöjen keskusliitto
Eekku Aromaa
pääsihteeri, Naisasialiitto unioni ry
Mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 26.6.2026
