Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/27297/2023
1. Johdanto, yleiset huomiot
Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan vuosille 2024–2027.
Tasa-arvo-ohjelma on merkittävä hallituksen tasa-arvotyötä ohjaava dokumentti, ja sen sisältämät konkreettiset toimenpiteet luovat raamit seuraavien kolmen vuoden poikkihallinnolliselle tasa-arvopolitiikalle. Suomessa sukupuolten tasa-arvon edistämisen velvoite on määritelty tasa-arvolaissa. Ohjelmaluonnos vuosille 2024–2027 sisältää laajasti eri hallinnonalojen toimenpiteitä hallitusohjelman kirjausten saavuttamiseksi ja siinä esitellään kattavasti hallituksen tasa-arvotyötä ohjaavia dokumentteja.
Elämme aikaa, jolloin sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia vastustava liikehdintä on voimakas. Suomen tulee toimia niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla aktiivisena vastavoimana tasa-arvoa vastustavalle anti-gender-liikehdinnälle. Suomen tulee jatkaa demokratian vahvistamista, kansalaisyhteiskunnan toiminnan tukemista sekä kunnianhimoista tasa-arvopolitiikkaa, jolla aktiivisesti edistetään naisten, tyttöjen, ja erityisesti haavoittuvaisessa asemassa olevien oikeuksia ja yhteiskunnallista asemaa. NYTKIS haluaa korostaa sitä, että tasa-arvo-ohjelman tehtävä on vauhdittaa myös ylivaalikautisen, vuosien 2022–2032 tasa-arvopoliittisen selonteon tavoitteita.
Kuten myös ohjelmaluonnoksessa todetaan, tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, sekä estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä. Vuosien 2020–2023 tasa-arvo-ohjelmassa sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten aseman parantamista käsiteltiinkin omassa luvussaan. NYTKIS esittää huolensa siitä, että ohjelmaluonnoksessa tasa-arvolaissakin määriteltyä sukupuolivähemmistöjen syrjinnän estämistä ei ole otettu huomioon edellisen tasa-arvo-ohjelman tavoin. Myös uuden tasa-arvo-ohjelman olisi syytä olla tasa-arvolain mukainen ja käsitellä sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia läpileikkaavasti, tunnistaen heihin kohdistuvan syrjinnän ja luoden edellytykset syrjinnän estämiseksi. NYTKIS kannattaa poikkihallinnollisen sateenkaaripoliittisen toimintaohjelman laatimista ja toimeenpanoa.
Etenkin ikääntyneiden naisten näkökulmasta omaishoitajien paremman yhteiskunnallisen aseman edistäminen on merkittävä tasa-arvoteko, ja sen tulisi näkyä myös uudessa tasa-arvo-ohjelmassa. Konkreettisiksi toimenpiteiksi NYTKIS ehdottaa, että hallitus selvittää omaishoitajien oikeutta palkalliseen omaishoitovapaaseen, ja että kuntalain 82§ päivitetään koskemaan myös omaishoitajia. Myös omaishoidon tuen korottaminen olisi tärkeä konkreettinen toimenpide omaishoitajien aseman parantamiseksi.
Lisäksi NYTKIS peräänkuuluttaa risteävän ja moniperustaisen syrjinnän tunnistamista läpileikkaavasti tasa-arvo-ohjelmassa, ja tunnistamaan erityisesti haavoittuvaisissa asemissa olevien naisten haasteet.
2. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen koulutuksessa
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen koulutuksessa on erityisen tärkeä teema sukupuolistereotypioiden ja haitallisten sosiaalisten normien purkamisen näkökulmasta. Ilman varhaisen vaiheen asennekasvatusta tasa-arvoa ei tulla myöskään Suomessa saavuttamaan.
Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tulee edistää pienestä pitäen, alkaen varhaiskasvatuksesta. NYTKIS esittää, että varhaiskasvatuksen merkitys tunnistetaan tasa-arvo-ohjelmassa myös otsikkotasolla vuosien 2020–2023 tasa-arvo-ohjelman tapaan. Varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnittelussa on tärkeää hyödyntää intersektionaalinen eli risteävän ja moniperustaisen syrjinnän huomioivaa lähestymistapaa. Tämän merkitys korostuu, mikäli hallituksen esitys yhdenvertaisuuslain muuttamisesta varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen poistamisen osalta toteutuu. Hallituksen suunnitelmia edellä mainitun lakimuutoksen osalta ei ole kuitenkaan otettu tasa-arvo-ohjelman luonnoksessa huomioon, vaikka lakimuutoksen valmistelutyö on jo käynnissä ja sen on määrä astua voimaan jo vuonna 2025.
Vaikka koulutuksen ja kasvatuksen tasa-arvotyössä on aiheellista kiinnittää erityistä huomiota poikiin, ei näin tehdessä tule kuitenkaan unohtaa tyttöjä, joiden pahoinvointi on kouluterveyskyselyiden mukaan lisääntynyt. NYTKIS toivookin, että tasa-arvo-ohjelmassa huomioitaisiin tytöt kattavammin. Erityisesti tyttöjen koulutiellä kohtaama häirintä on aihe, mitä ehkäisevä toimenpide olisi toivottu. NYTKIS ehdottaa, että toimenpiteisiin lisätään kohta, joka velvoittaisi hallitusta laatimaan toimenpideohjelman tyttöjen koulutiellä kohtaaman häirinnän estämiseksi. Kouluterveyskyselyn 2023 mukaan liki puolet 8.–9.-luokkalaisista tytöistä on kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelu tai ahdistelua viimeisen vuoden aikana. Kouluterveyskyselyiden mukaan seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat tätäkin yleisimpiä maahanmuuttajataustaisilla sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla. Luonnoksessa häirintä mainitaan eri vähemmistöihin kohdistuva häirintä, mutta ilmiön sukupuolittuneisuus jää vähäiselle huomiolle.
3. Tasa-arvon työelämässä ja työn ja perheen yhteensovittamisen tukeminen
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen työelämässä on tasa-arvolain ytimessä. Työelämän epätasa-arvo on yhteiskunnan läpileikkaava tasa-arvo-ongelma, joka linkittyy niin palkattoman hoivatyön epätasaiseen jakautumiseen, palkkaeroihin, työelämän segregaatioon kuin naisten pienempiin eläkkeisiinkin.
Palkkaeroja käsiteltäessä tasa-arvo-ohjelmassa on tärkeää huomioida palkkaeron vaikutukset naisten eläkkeisiin, sekä esittää toimenpiteitä asian ratkaisemiseksi. Suomessa naisten eläkkeet ovat peräti 24 prosenttia pienemmät kuin miesten, ja eläke-erot selittyvät työelämän epätasa-arvolla. Eläke-erot ovatkin seurausta historiallisesti rakentuneesta miesten ja naisten osallistumisesta työmarkkinoille, palkattoman ja palkallisen työn epätasaisesta jakaantumisesta, palkkatasosta sekä eläkejärjestelmien maakohtaisista ominaisuuksista.
Hoivaa käsiteltäessä (s.10) olisi tärkeää korostaa sitä, että perhevapaauudistus kannustaa vanhempia ”tasa-arvoisempaan vastuunjakoon” tai ”tasapuolisempaan vastuunjakoon”. Luonnoksen muotoilu ”vahvempaan vastuunjakoon” jättää lauseen monitulkintaiseksi.
Suomessa sukupuolten välinen palkkaeron kaventuminen on ollut hidasta eri hallitusten samapalkkaohjelmissa tehdyistä toimista huolimatta. Suomi saanut huomautuksia useilta kansainvälisiltä toimielimiltä perusteettomista sukupuolten välisistä palkkaeroista ja Suomea on kehotettu ryhtymään välittömiin toimiin niiden tasaamiseksi. Palkka-avoimuuden lisääminen on yksi keskeinen keino tuoda esiin työpaikkakohtaisia perusteettomia sukupuolten välisiä palkkaeroja. Palkka-avoimuutta käsiteltäessä (s.11) ohjelmaluonnoksessa mainitaan, että ”hallitus aikoo edistää palkka-avoimuutta EU-direktiivin minimisäännösten mukaisesti.” Tasa-arvon mallimaana ja tasa-arvopolitiikan suunnannäyttäjänä tunnetun Suomen olisi kuitenkin suotavaa nostaa tavoitetasoaan minimitasostaan kunnianhimoisempaan. Tämä onnistuu tasa-arvo-ohjelman tasolla esimerkiksi muuttamalla lause muotoon ”vähintään minimisäännösten mukaisesti”.
Maahanmuuttajanaisten työllisyyttä käsittelevässä osiossa olisi tärkeää korostaa, että sukupuolten tasa-arvo ei ole toteutunut työelämässä minkään väestöryhmän kohdalla. Maahan muuttaneilla naisilla työelämän epätasa-arvoon liittyvät ongelmat korostuvat ja että erot miehiin ovat huolestuttavan suuria. Nyt muotoilu ”maahanmuuttajaväestössä sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole toteutunut työelämässä” antaa etenkin kontekstista irrotettuna olettaa, että joissain väestöryhmissä työelämän tasa-arvo olisi saavutettu. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole.
Työelämän syrjimättömyyden vahvistamisessa olisi tärkeää huomioida työelämän epätasa-arvo intersektionaalisesta näkökulmasta. Tällä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi vammainen nainen, rodullistettuun vähemmistöön kuuluva nainen ja Suomessa syntynyt valkoinen nainen kohtaavat hyvin erilaista kohtelua työelämässä. Anonyymi rekrytointitapa on tärkeä askel eteenpäin, mutta se ei korjaa koko ongelmaa. Tarvitaan asennemuutosta ja työelämän tasa-arvotyötä ja kouluttamista, ja tämä olisi tärkeää huomioida toimenpiteiden tasolla.
Lisäksi työelämän syrjintää käsittelevässä osiossa olisi tarpeen huomioida seksuaalisen häirinnän kokemukset työelämässä. Tilastokeskuksen tutkimuksen (2023) mukaan 56 prosenttia suomalaisnaisista on kokenut seksuaalista häirintää työelämässä. Suomen tasa-arvolaissa seksuaalinen häirintä määritellään syrjinnän muodoksi. Työpaikalla tai oppilaitoksissa tapahtuva seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on kielletty tasa-arvolaissa, ja tasa-arvo-ohjelmassa olisi aiheellista nimetä keinoja ongelman ratkaisemiseksi.
Lähteet:
Gender-equal pensions in the Nordics. TemaNord 2023:506. Saatavilla osoitteessa: https://pub.norden.org/temanord2023-506/#122881
Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021. Loppuraportti. Saatavilla osoitteessa: https://stat.fi/media/uploads/sukupuolistunut_vakivalta_teemasivu/sukupuolistunut_v%C3%A4kivalta_ja_l%C3%A4hisuhdev%C3%A4kivalta_suomessa_2021_-loppuraportti.pdf
4. Sukupuolten tasa-arvoisen osallisuuden ja edustuksen lisääminen
Seksuaalista häirintää käsitellään laajasti heti tasa-arvoista osallisuutta ja edustusta käsittelevän luvun alussa. Seksuaalista häirintää sekä esimerkiksi verkkohäirintää ja sen vaikutuksia naisten yhteiskunnallisille osallistumismahdollisuuksille ja turvallisuudentunteelle on erittäin tarpeellista käsitellä tasa-arvo-ohjelmassa. Aiheen käsittely sukupuolistunutta väkivaltaa käsittelevässä luvussa luvun 4 lisäksi vahvistaisi kuitenkin seksuaalisen häirinnän näkemistä yhtenä sukupuolistuneen väkivallan muotona. NYTKIS ehdottaa, että seksuaalisen häirinnän ja sen eri muotojen yhteyttä tasa-arvoiseen osallisuuden ja edustuksen lisäämiseen voisikin joko kirkastaa, tai vaihtoehtoisesti aihetta voisi käsitellä osana väkivaltalukua.
Poikia ja miehiä koskevassa osiossa (s. 16–17) tuodaan esiin erittäin tärkeitä sukupuolistuneen väkivallan vaikutuksia poikiin ja miehiin. Tämän ohella NYTKIS haluaa korostaa, että hallituksen on tärkeää ryhtyä toimiin sen selvittämiseksi, miksi miehet korostuvat väkivallan ja rikosten tekijöinä – kuten myös esitysluonnoksessa todetaan, vuonna 2019 80 prosentissa rikoslakirikoksista oli miespuolinen epäilty. Miesten väkivaltakulttuuria purkamalla vähennetään sekä miesten miehiin kohdistamaa väkivaltaa (kuten myös luonnoksessa todetaan), mutta myös miesten naisiin kohdistamaa väkivalta, esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa, jossa tekijänä on usein nykyinen tai ex-kumppani. Miesten asenteisiin pureutuvat toimenpiteet tasa-arvo-ohjelmassa olisivat tarpeellisia lisäyksiä. Myös tätä aihetta olisi kenties syytä harkita käsiteltäväksi osana sukupuolistunutta väkivaltaa käsittelevää lukua.
Demokratiaa, osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnassa käsittelevässä alaluvussa olisi hyödyllistä tarkentaa, mistä tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia vastustavassa liikkeessä on kyse. Kyse on hyvin rahoitetusta, johdetusta ja systemaattisesta anti-gender-liikehdinnästä, ja liikkeen nimeäminen tasa-arvo-ohjelmassa on tärkeää.
Lisäksi NYTKIS on samaa mieltä s.18 toteaman kanssa siitä, että ”on tärkeää, että ihmisoikeuksien universaalius tunnistetaan eikä saavutettua tasa-arvokehitystä heikennetä.” Samalla NYTKIS muistuttaa hallitusta siitä, että ihmisoikeuksien universaaliuden tunnistaminen ja saavutetusta tasa-arvokehityksestä kiinni pitäminen ovat demokraattisten valtioiden tasa-arvotyön vähimmäistaso, ja että Suomen tulisi aktiivisesti tavoitella tasa-arvon edistämistä pelkän heikentämisen välttämisen sijaan.
5. Naisiin kohdistuva-, lähisuhde sekä muu väkivalta
Suomi on Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa naisille, ja erityisesti naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on huolestuttavan yleistä; yksi kolmesta naisesta on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa parisuhteessaan. Yhdeksän kymmenestä naisesta on kokenut seksuaalista häirintää Suomessa. Lisäksi sukupuolistuneen väkivallan kokemukset ovat yleisimpiä vähemmistöihin kuuluvien naisten keskuudessa. Onkin hyvä, että vammaisiin naisiin kohdistuva väkivalta huomioitu toimenpideohjelmassa. NYTKIS peräänkuuluttaa kuitenkin laajempaa intersektionaalista lähestymistapaa tasa-arvo-ohjelmassa, jotta korostuneesti sukupuolistunutta väkivaltaa kohtaavat ihmiset tulevat huomioiduksi Suomen tasa-arvopolitiikassa.
Lähisuhdeväkivallan sovittelun lopettamista käsittelevässä alaluvussa (s. 23) kuvaillaan parhaillaan valmistelussa olevan lain sisältöä ja lakimuutoksen myönteisiä vaikutuksia naisten oikeuksille. Sovittelulain muuttaminen on lokakuussa 2024 käsittelyssä, ja hallitukselta olisi tasa-arvon edistämisen näkökulmasta ensisijaisen tärkeää varmistaa esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten selkeä palveluohjaus, sekä tukipalveluja tarjoavien järjestöjen riittävä resursointi. Lisäksi tasa-arvo-ohjelmassa olisi tarpeen määritellä konkreettiset Istanbulin sopimuksen mukaiset toimenpiteet, joilla tuetaan lähisuhdeväkivallan tekijöille suunnattuja, väkivaltaa ehkäiseviä tukipalveluita.
On kuitenkin positiivista, että lähisuhdeväkivallan ehkäisyn vaatimat vahvat rakenteet kunta-, alue- ja valtionhallinnon tasolla on tunnistettu luonnoksessa. On tärkeää, että hallitus tulee arvioimaan kuntia ja hyvinvointialueita velvoittavan lainsäädännön tarvetta väkivallan ehkäisyn ja väkivallan vastaisen työn rakenteiden vahvistamisessa. On erittäin tärkeää, että Nollalinjan merkittävä rooli puhelin- ja chat-palvelun tarjoajana tunnistetaan tasa-arvo-ohjelman luonnoksessa ja sen puhelin- ja chat-palveluiden riittävä rahoitus turvataan. Myös väkivaltatyötä tekevien järjestöjen roolin tunnistaminen palveluntuottajina on välttämätöntä väkivallan osapuolten auttamisen näkökulmasta. Myös valmisteilla oleva uhripoliittinen selonteko tulee tukemaan väkivallan uhrien asemaa.
On erittäin tärkeää, että tasa-arvo-ohjelman toimenpiteissä linjataan turvakotien perhepaikkojen lisäämisestä alueilla, joissa palvelua ei ole asukasmäärään ja tarpeeseen nähden riittävästi sekä alueilla, joilta palvelu puuttuu kokonaan. Ohjelmaluonnoksessa mainitaan THL:n vuonna 2020 tekemään selvitykseen perustuva todellinen turvakotipaikkojen tarve, mikä on yli 30 paikkaa suurempi kuin vuoden 2024 alussa olevien paikkojen määrä. Maailma on kuitenkin muuttunut huomattavasti vuoden 2020 jälkeen, ja päivitetty tieto turvapaikkojen todellisesta tarpeesta olisi tarpeellista selvittää mahdollisimman pian. Turvakotipaikkojen määrää arvioitaessa on myös huomioitava Istanbulin sopimuksen asettamat velvoitteet. Lisäksi ensisijaisen tärkeää on varmistaa turvakotipaikkojen esteettömyys, ja tämän toteuttamiseksi tulee varata riittävät resurssit.
Kunniaan liittyvästä väkivallasta puhuttaessa (s. 25) olisi tarpeen huomioida vahvemmin myös pakottava kontrolli, mikä kohdistuu kunniaan liittyvän väkivallan tavoin erityisesti tyttöihin ja naisiin. Kunniaan liittyvän väkivallan osalta tasa-arvo-ohjelma on enimmäkseen hallitusohjelman linjauksia esittelevä, eikä konkreettisia keinoja toteuttaa kyseisiä linjauksia tuoda esille. Olisikin erittäin toivottavaa, että tasa-arvo-ohjelmassa esitettäisiin suunnitelma, jolla kunniaan liittyvää väkivaltaa tunnistetaan ja torjutaan, ja kuinka tietoisuutta siitä lisätään ja rangaistuksia kiristetään. Toimenpide 31 eli pakottavan kontrollin kriminalisoinnin selvittäminen onkin tarpeellinen kirjaus. Myös toimenpide 27 on tarpeellinen, sillä väkivallan lopettaminen vaatii väkivallan juurisyihin puuttumista ja työtä väkivallan yleisimpien tekijöiden – miesten – asenteiden muuttamiseksi. Samalla olisi kuitenkin erittäin tärkeää noudattaa uhrikeskeistä lähestymistapaa ja asettaa väkivallan uhrit keskiöön myös kunniaan liittyvän väkivallan osalta, ja tunnistaa tämän väkivallan muodon sukupuolittunut luonne.
Lisäksi NYTKIS huomauttaa, että sivulla 22 ja 27 käytetään termiä ”sukupuolielinten”. Oikea ilmaisu on ”sukuelinten”. NYTKIS toivoo tämän muotoilun korjaamista läpi tekstin.
Huomionarvoista on myös se, että teknologiavälitteistä väkivaltaa ei huomioida ohjelmaluonnoksen toimenpiteissä. Sukupuolistunut teknologiavälitteinen väkivalta lisääntyy jatkuvasti, ja sen erityispiirteet on tärkeää tunnistaa myös tasa-arvo-ohjelmassa. Toimenpiteiksi NYTKIS ehdottaa väkivallan uhrien kanssa toimivien tahojen kouluttamista, verkkoväkivaltaa kokeneille suunnattujen palveluidentuottajien sekä poliisin resurssien varmistamista.
6. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen Euroopan unionissa ja kansainvälisessä toiminnassa
Naisten ja tyttöjen oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen on läpileikkaava prioriteettiteema Suomen ulkopolitiikassa. Suomi tunnetaan maailmalla tasa-arvon mallimaana, jonka kanssa tehdään mieluusti yhteistyötä aiheen parissa. Sukupuolten tasa-arvon edistämiselle Suomen ulkopolitiikassa luodaan ulkopoliittisia linjauksia määrittelevissä dokumenteissa, esim. ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä kauppa- ja kehityspolitiikan selonteossa. Onkin tärkeää, että nykyisessä, turvallisuuspoliittisesti epävakaassa tilanteessa sukupuolten tasa-arvon edistäminen ei jää taka-alalle, vaan päinvastoin kokonaisturvallisuutta edistetään YK:n päätöslauselma 1325 (Naiset, rauha ja turvallisuus) mukaisesti. Sukupuolinäkökulman huomioiminen on erittäin tärkeää sekä konflikteissa että niiden jälkeenkin. Onkin hienoa, että hallitus sisällyttää sukupuolinäkökulman läpileikkaavasti tukeen Ukrainan jälleenrakennusprojektissa. Lisäksi tasa-arvo-ohjelma sisältää tärkeitä kirjauksia NATON tasa-arvoa lisäävään toimintaan liittyen.
Tasa-arvo-ohjelmassa on tärkeää tunnistaa maailmanlaajuinen anti-gender-liikehdintä sukupuolten tasa-arvon, naisten ja tyttöjen oikeuksien sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastustuksen lisääjänä (s. 30). Anti-gender-liikehdinnän tunnistaminen tasa-arvokehitystä ja ihmisoikeuksia vastustavana toimijana on linjassa mm. hallituksen työtä ohjaavien tasa-arvopoliittisen ja ihmisoikeuspoliittisen selonteon kanssa. Lisäksi on tärkeää, että tasa-arvo-ohjelmassa määritellään mahdollisimman tarkasti Suomen konkreettiset toimenpiteet anti-gender-liikkeen kitkemiseksi niin kotimaassa, EU-tasolla kuin kansainvälisestikin.
Sivulla 30 olisi tarpeellista muuttaa ”seksuaali- ja lisääntymisterveyden” muotoon ”seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien”. Tämä muotoilu on linjassa Suomen kehityspoliittiisen painopisteiden kanssa, jotka löytyvät myös ulkoministeriön verkkosivuilta (https://um.fi/suomen-kehityspolitiikan-tavoitteet-ja-periaatteet). Tämän ohella käsitteiden oikeaoppiseen kääntämiseen olisi tärkeää kiinnittää erityistä huomiota – esimerkiksi sivulla 30 (kehollinen) itsemääräämisoikeus käännetty SRHR:ksi, vaikka oikea käännös olisi ”bodily autonomy” – joka toki on tärkeä osa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia.
Tasa-arvon edistämisen näkökulmasta olennaista on YK:n tasa-arvoa edistävien järjestöjen (UN Women ja UNFPA) tuen jatkuminen. Tämä on tunnistettu myös ohjelmaluonnoksessa. NYTKIS kannustaa Suomea pyrkimään jälleen UN Womenin suurimmaksi yleisrahoittajaksi, mikä maksimoisi Suomen poliittisen vaikutusvallan tasa-arvoasioissa YK:lla.
7. Institutionaaliset rakenteet
Suomessa institutionaaliset rakenteet tarjoavat vankan pohjan tasa-arvotyölle. Tasa-arvo-ohjelman luonnoksessa on nostettu esiin useita tärkeitä tekijöitä, joilla näitä rakenteita voitaisiin vahvistaa entisestään. NYTKIS peräänkuuluttaa sukupuolivaikutusten arvioinnin tärkeyttä hallituskaudella tehtävien lakireformien osalta. Näitä reformeja ovat muun muassa perhevapaauudistus, laki sukupuolen vahvistamisesta, seksuaalirikoslain uudistus, oppivelvollisuusiän laajentaminen sekä hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen.
Sukupuolitietoisen budjetoinnin osalta NYTKIS korostaa valtion budjettisuunnittelussa sukupuolitietoista lähestymistapaa. Lisäksi kaikkiin lakireformeihin tulee soveltaa sukupuolitietoista budjetointia, ja niihin on tehtävä valmisteluvaiheessa sukupuolivaikutuksen arviointi.
Tasa-arvolain mukaan viranomaisilla on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuus toiminnassaan. Tasa-arvon valtavirtaistaminen onkin tärkeä työkalu, jolla varmistetaan tasa-arvonäkökulman huomioiminen kaikille eri valtionhallinnon aloilla. NYTKIS esittää kuitenkin huolensa siitä, että pitkäaikaisista valtavirtaistamistoimista huolimatta vain 19 prosentissa hallituksen esityksistä oli vuonna 2023 arvioitu esityksen sukupuolivaikutukset. NYTKIS kannattaa haasteiden ratkaisemiseksi kirjattuja toimenpiteitä. Erityisen tärkeää on kehityksen seuranta ja monitorointi.
Ohjelmaluonnoksen maininta kuukautisköyhyydestä on erittäin tarpeellinen lisäys. NYTKIS kannattaa kuukautissuojien arvonlisäverotuksen laskemista 14 prosenttiin, mikä helpottaa monen kuukautisköyhyydestä kärsivän elämää. Samoin tärkeää on korostaa kuukautisiin liittyvän stigman ja häpeän vähentämistä kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen sekä asennekasvatuksen keinoin.
Muita NYTKISin ehdotuksia tasa-arvotyön institutionaalisia rakenteita vahvistaviksi toimenpiteiksi ovat naisjärjestöjen rahoituksen takaaminen nelivuotiskaudeksi osana budjettikehystä, tasa-arvovaltuutetun resurssien laajentaminen valtuutetun toiminnan ja kansalaisten oikeusturvan vahvistamiseksi, sekä riittävien resurssien turvaaminen naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijalle. Lisäksi osana tasa-arvolain uudistusta moniperustaisen syrjinnän kysymykset tulee ulottaa koskemaan tasa-arvolakia silloin, kun yksi syrjintäperusteista on sukupuoli. Lisäksi NYTKIS toivoo, että hallitus vahvistaa sukupuolentutkimuksen opetusta ja tutkimusta yliopistoissa lisäämällä henkilöstöresursseja – näin edistetään tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskoulutuksen antamista kaikilla koulutusasteilla.
