Talibanin asettamat armottomat rajoitukset, jotka käsittävät noin 118 asetusta, ovat luoneet epätoivon tunteen, joka polttaa afgaanityttöjen sydämiä päivittäin tuhansien toteutumattomien toiveiden ja unelmien kanssa. Ajatuksia, kuten ”Jos koulut olisivat auki, olisin nyt yliopiston ensimmäisellä vuosikurssilla” ja ”Jos saisin mennä yliopistoon, olisin jo valmistunut.” Silmät täynnä kyyneliä ja tuhansia vastaamattomia kysymyksiä, afgaanitytöt kohtaavat maailman keskeneräisistä unelmista ja toiveista.
Tässä rajoittavassa ympäristössä Kabulissa naisella on vähemmän vapautta kuin naaraskissalla. Naaraskissa saattaa istua portaille talon edessä ja nauttia auringonvalosta. Se saattaa jahdata oravaa puistossa. Sillä välin puistot ovat suljettuja naisilta ja tytöiltä, ja tänään Afganistanissa oravalla on enemmän oikeuksia kuin tytöllä. Lintu saattaa laulaa Kabulissa, mutta tytöllä tai naisella ei ole oikeutta laulaa – tai edes puhua – julkisilla paikoilla.
Tämä tilanne on syvästi järkyttävä ja kivulias. Tämä katkeran vertailu, joka esitettiin Meryl Streepin kuuluisassa puheessa Yhdistyneissä kansakunnissa, havainnollistaa kauheaa ja epäoikeudenmukaista todellisuutta, jossa naisten ihmisoikeuksia Afganistanissa rikotaan rajusti.
Nämä rajoitukset ovat vain heijastus afgaaninaisten päivittäisestä karusta todellisuudesta. Talibanin asettamat lait ovat riistäneet naisilta jopa heidän perusihmisoikeutensa. Rajoitukset ovat niin ankarat, että pääsy perusvapauksiin, kuten koulutukseen, työhön ja liikkumiseen, on muuttunut loputtomaksi taisteluksi naisille. Heidän elinolosuhteensa Afganistanissa luovat paitsi ahdistuksen ja pelon ilmapiirin.
Tämän blogin tarkoitus on tarkastella näitä rajoituksia ja niiden vaikutuksia afgaaninaisten elämään. Aion näyttää, miksi maailman täytyy kiinnittää vakavaa huomiota tähän tilanteeseen. Pelkät reaktiot eivät riitä; kansainvälisen yhteisön on ryhdyttävä käytännön toimiin naisten oikeuksien loukkaamista vastaan. Tätä ongelmaa ei pitäisi nähdä pelkästään Afganistanin sisäisenä ongelmana, vaan globaalina kriisinä.
Naisten tilanne on kriittinen Talibanin paluun jälkeen
Kabul jälkeen 15. elokuuta 2021 ja Talibanin palasi jälleen valtaan. Tämän jälkeen Afganistanin naisten eri aloilla aikaisemmin saavuttamat edistysaskeleet, jotka oli saavutettu Talibanin aiemman valtakauden jälkeen (2001 eteenpäin), alkoivat vähitellen rajoittua tai poistua kokonaan. Afganistanin naiset kohtaavat nykyään yhä lisääntyviä rajoituksia, ja ”Moraalilain” – joka sisältää kaikki naisiin kohdistuvat rajoitukset – voimaantulon myötä, heidän perusoikeuksiaan on loukattu, ja heidän osallistumisensa yhteiskuntaan ja julkiseen elämään on merkittävästi vähentynyt ja suurimmalta osalta loppunut kokonaan.
Talibanin tultua jälleen valtaan vuonna 2021, he lupasivat perustaa kohtuullisemman hallituksen ja kunnioittaa naisten oikeuksia. Nykyinen todellisuus kuitenkin osoittaa, että lupaukset eivät toteutuneet; Taliban on jatkanut ankarien rajoitusten asettamista naisille. Tämä lähestymistapa ei siis todellisuudessa pyri luomaan ”kohtuullista” hallitusta, vaan pyrkii säilyttämään samat sortavat ja äärimmäiset politiikat, joita Talibanit toteuttivat ensimmäisellä valtakaudellaan 1990-luvulla.
Kabulin valloituksen jälkeen Talibanit alkoivat asettaa rajoituksia naisille ja tytöille. Esimerkiksi: Talibanit asettivat epävirallisen määräyksen tyttöjen koulujen sulkemisesta, turvallisuuden parantamisen ja opetussuunnitelmien tarkistamisen tekosyyllä. Siitä lähtien Talibanit ovat antaneet lukuisia määräyksiä, jotka rajoittavat naisten sosiaalista läsnäoloa ja uhkaavat heidän perusoikeuksiaan. Nämä rajoitukset sisältävät kieltoja kotoa poistumiselle, koulutukselle, työlle, matkustamiselle, virkistys- ja urheilukeskuksissa vierailuille sekä pakollisten pukeutumissääntöjen noudattamisen.
Miksi maailman täytyy toimia?
Talibanit, niin ensimmäisellä valtakaudellaan 1990-luvulla kuin palattuaan valtaan vuonna 2021, ovat säilyttäneet perusnäkemyksensä naisten oikeuksista. Heidän käytöksessään tai ideologiassaan ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja he ovat vähitellen tiukentaneet naisia kohtaan asetettuja rajoituksia myös tällä valtakaudella. Richard Bennett, YK:n erityisraportoija Afganistanin ihmisoikeuksista, totesi vuoden 2025 raportissaan, että Talibanit eivät ole kohtuullistaneet kantaansa, vaan jatkavat syrjivän ja naisvihamielisen agendan noudattamista. Nämä rajoitukset ovat nyt jopa ankarampia kuin heidän ensimmäisen hallituskautensa aikana (1996–2001).
Talibanien jäykkä, muuttumaton kanta naisiin osoittaa, että heidän näkemyksissään ei ole todennäköisesti tapahtumassa muutoksia. Maailman hiljaisuus näitä rajoituksia kohtaan tulee aiheuttamaan vakavia seurauksia. Politiikkaraportissa, jonka otsikko on ”Talibanien Moraalilaki: Afganistanin naisten ja tyttöjen hallinta ja maailman vastuu reagoida”, todetaan, että tämä naisten järjestelmällinen sorto ei ole vain sisäinen kriisi, vaan se on uhka globaalille rauhalle ja vakaudelle. Talibanien äärimmäisillä politiikkatoimilla, jotka tähtäävät naisten syrjäyttämiseen sosiaalisilta, taloudellisilta ja koulutuksellisilta aloilta, on myös kansainvälisiä seurauksia — ne pahentavat humanitaarista kriisiä, ruokkivat massamaastamuuttoa, lisäävät epävakautta, levittävät ääriliikehdintää ja normalisoivat sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja ihmisoikeusloukkauksia.
Kansainvälinen vastaus on ollut heikko ja tehoton. Vaikka monet maat ja järjestöt ovat tuominneet Talibanien toimet, merkittäviin toimenpiteisiin tilanteen muuttamiseksi Afganistanin naisten hyväksi ei ole ryhdytty. Talibanit testaavat jatkuvasti maailman reaktioita asettamalla uusia rajoituksia; ilman voimakasta vastarintaa nämä toimenpiteet normalisoituvat. Esimerkiksi, kun he palasivat valtaan vuonna 2021, heidän rajoituksensa olivat suhteellisen hienovaraisia, mutta ajan myötä ne eskaloituivat ja riistivät Afganistanin naisilta heidän perusvapautensa.
Afganistanin vakaus vaikuttaa suoraan globaaliin turvallisuuteen. Se, että puolella väestöstä ei ole täysiä perus- ja ihmisoikeuksia, johtaa pitkäaikaiseen epävakauteen. Naisten oikeuksiin investoiminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen eivät ole vain moraalisia velvollisuuksia, vaan myös strateginen välttämättömyys estää tulevat kriisit. Kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeusperiaatteiden mukaan mailla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia ilman syrjintää. Afganistanin naisten sorron laiminlyönti rikkoo näitä sitoumuksia, eikä maailma voi pysyä välinpitämättömänä tällaisen ilmeisen vääryyden edessä.
Maailman täytyy toimia nyt—tämän kriisin sivuuttaminen tänään johtaa vain suurempiin globaaleihin haasteisiin tulevaisuudessa. Ihmisoikeuksien, rauhan ja globaalin turvallisuuden puolustaminen vaatii nopeaa, koordinoitua ja kestävää vastausta tätä sortoa vastaan.
Lue koko teksti, mukaan lukien suositukset ja taustatiedot englanniksi täältä.
Kirjoittajasta
Storay Mohmand on suorittanut politiikan ja kansainvälisten suhteiden kandidaatin tutkinnon Kabulin yliopistossa. Hän aloitti sukupuolentutkimuksen maisteriohjelman Kabulin yliopistossa, mutta opinnot keskeytyivät, kun hän työskenteli Suomen suurlähetystössä Kabulissa ja jouduttiin kohtaamaan vakavia turvallisuusriskejä Afganistanin hallituksen romahtamisen jälkeen. Hänet evakuoitiin nopeasti Suomeen ja etsii nyt mahdollisuutta jatkaa keskeytyneitä opintojaan. Storay on intohimoinen kansainvälisten asioiden, sukupuolten tasa-arvon, maahanmuuton, koulutuksen ja kehityksen suhteen. Lisäksi hän on taiteilija ja nauttii naisten asemasta ja yhteiskunnasta kirjoittamisesta.
