Valtiovarainministeriö on esittänyt 100 miljoonan euron lisäleikkauksia järjestöiltä. Naisjärjestöjen keskusliitto NJKL, Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry ja Naisasialiitto Unioni ovat huolissaan tästä suunnitelmasta, joka osuisi syvästi myös väkivallan vastaista työtä tekevien järjestöjen toimintaan. Leikkaukset olisivat suora isku suomalaisten terveyteen, hyvinvointiin ja tasa-arvoon, ja suunnitelmista on luovuttava.
Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa hälyttävän yleistä; joka kolmas nainen on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa parisuhteessaan, ja yhdeksän kymmenestä naisesta on kokenut seksuaalista häirintää elämänsä aikana. Väkivallalla ja häirinnällä on vakavia vaikutuksia naisten ja tyttöjen yhteiskunnalliseen asemaan sekä jokapäiväiseen turvallisuudentunteeseen puhumattakaan kustannuksista, joita väkivallan kohteeksi joutunut maksaa valtiolle. THL:n arvion mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan kustannukset Suomen julkiselle terveydenhuollolle on 150 miljoonaa euroa vuosittain.
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Istanbulin sopimus velvoittavat Suomea ehkäisemään ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Istanbulin sopimus velvoittaa valtiota tekemään yhteistyötä järjestöjen kanssa, mutta ilman riittävää rahoitusta se on mahdotonta. Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvova asiantuntijaryhmä GREVIO kehotti vuonna 2024 Suomea varmistamaan pitkäaikaisia rahoitusratkaisuja palveluita tarjoaville järjestöille. Hallituksen suunta on päinvastainen.
Järjestöt tekevät korvaamatonta, kustannustehokasta työtä: ne ehkäisevät terveys- ja hyvinvointiongelmia, estävät niiden kärjistymistä ja vähentävät raskaampien palvelujen tarvetta säästäen näin sekä inhimillisiä että taloudellisia resursseja. Hyvinvointialueet ohjaavat ihmisiä yhä enemmän järjestöjen tarjoaman tuen piiriin säästösyistä. Sosten mukaan jokainen sote-järjestöille sijoitettu euro on tuottanut yli 1,4 euroa säästöinä julkiselle sektorille.
Erityisen hälyttävää on, että suunnitellut leikkaukset kohdistuvat palveluihin, jotka vahvistavat naisten ja tyttöjen asemaa. Järjestöt ovat eturintamassa ehkäisemässä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja turvaamassa naisten terveyspalveluja. Ne tekevät myös pitkäjänteistä koulutus- ja asennetyötä tasa-arvon edistämiseksi. Myös väkivallan tekijöiden apuna on ensisijaisesti järjestötoimijoita. Mitä tapahtuu, kun apua eivät saa väkivallan kokijat eivätkä tekijät?
Kun kriisipuhelin ja chat sulkeutuvat, apu ei vastaa, kun hätä on suurin. Kun turvakoti on täynnä, liian kaukana tai sellaista ei ole, nainen ja lapset joutuvat jäämään väkivallan keskelle. Kun ennaltaehkäisevä työ pysähtyy, väkivaltaa ei estetä ennen kuin se tapahtuu. Kun kokeneet auttajat lähtevät, tuki heikkenee ja katoaa. Pienillä paikkakunnilla apu voi loppua kokonaan.
Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisy ei ole valinnainen budjettikohta – kyse on ihmisoikeuksista.
