Vuoden 2024 Valoa, ei väkivaltaa -kampanja herätti keskustelua siitä, miten laajaa naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa on. Toisaalta lähes kaikki miehet haluavat miesten ottavan suuremman vastuun naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta (84 %) ja naisvihamieliseen puheeseen puuttumisesta (78 %). Vaikka valitettavan suuri osa keskustelusta keskittyi tulosten uskottavuuden kieltämiseen, uskon, että kampanja laittoi liikkeelle myös jotain muuta.
Tekstin on laatinut kirjoittaja Tero Hannula.
Olen käynyt sukupuoliin ja yhdenvertaisuuteen liittyviä keskusteluja julkisilla alustoilla pitkälti toistakymmentä vuotta. Naisvihasta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen ei ole koskaan ollut hirveän suosittua eikä sillä yleensä hankita juurikaan miespuolisia ystäviä. Twitter-vuosina pystyin suunnilleen nimeämään ulkomuistista jokaisen miehen, joka uskalsi puhua misogyniasta.
Viimeisen vuoden aikana jotain on mielestäni muuttunut. Yhä useammin huomaan, että sosiaalisessa mediassa naisvihaa vastaan puhuu mies, jota en tunnista. Ja hänen kommenteissaan on muita miehiä, joita en myöskään tunnista. Yhä useammin huomaan, että mies jonka tunnistan, on alkanut puhua rohkeammin kuin aiemmin. Tuntuu kuin jokin suuri laiva olisi hitaasti kääntymässä.
Eräässä meemissä kysyttiin kivoilta miehiltä, puutummeko naisvihaan silloin kun sitä tulee vastaan, vai keskitymmekö vain olemaan tyytyväisiä siihen, miten kivoja miehiä mielestämme olemme. Tätä kysymystä meidän tulee edelleen kantaa mukanamme.
Patriarkaatin viimeiset linnakkeet: jääkiekko ja armeija
Jos muutosta onkin tapahtumassa jossain, meillä on myös ummehtuneita naisvihan alueita, joissa toivoa paremmasta ei juuri näe.
20.10.2025 Iltalehti uutisoi jääkiekon törkeistä pukukoppupuheista. ”Nainen on pääasiassa objekti”, kuvailee entinen liigapelaaja Topi Nättinen jääkiekkoilijoiden tapaa puhua naisista. Maajoukkuemaalivahti Frans Tuohimaa tunnistaa pukukoppipuheissa ”toksisen maskuliinisuuden piirteitä”, mutta huokaisee helpotuksesta, koska ei ”ole koskaan ollut ihmisten kanssa, jotka kohtelevat ihmisiä epäkunnioittavasti oikeissa elämän tilanteissa”.
Tuohimaa epäilemättä uskoo näin aivan vilpittömästi. Hän ei tiedä, että hän ei voi tietää sitä. 57 %:lla suomalaisista naisista on kokemusta fyysisestä väkivallasta, seksuaaliväkivallasta tai uhkailusta. On siis hyvin epätodennäköistä, että erityisen naisvihamielisessä ympäristössä työskentelevä Tuohimaa ei tunne ketään syyllisistä. Varmastikaan hän ei tiedä tuntevansa, mutta todennäköisyys kertoo, että tuntee silti. Suomalaiset kodit ovat naisille vaarallisia paikkoja.
Topi Nättinen kertoo lopettaneensa jääkiekkouransa niin nuorena juuri siksi, että jääkiekkoympäristössä halveksutaan naisia ja vähemmistöjä. Siellä missä on puheita, on muutakin kuin puheita.
HIFK:n miesten jääkiekkojoukkue sai porttikiellon Suomen Urheiluhierojaopistoon, koska pelaajat puhuivat paitsi keskenään törkeästi naishierojista, myös ahdistelivat heitä. Kyllä, siis HIFK:n miesten liigajoukkueen ammattipelaajat.
Suomessa tuomittiin 2023-24 puolen vuoden sisällä kaksi huippujääkiekkoilijaa raiskauksesta.
Iltalehden juttuun haastatellut kiekkoilijat ymmärtävät, että muutoksen täytyy lähteä ylhäältä päin.
Jääkiekkoa ei ole pakko harrastaa saati harjoittaa ammatikseen, mutta useimmat suomalaiset nuoret miehet joutuvat armeijaan.
4.11.2025 Helsingin Sanomat uutisoi rajusta uhkailusta ja ahdistelusta, mitä armeijassa kohdistetaan vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin naisiin. Häirinnästä tiedetään Puolustusvoimien pääesikunnassa asti, mutta asialle ei tehdä mitään. ”Tappaisin sut ennen kuin raiskaisin, niin ei tarvitse tapella vastaan”, oli varusmies eräälle haastatellulle sanonut.
Nainen on pääasiassa objekti, voisi tästäkin päätellä.
Jääkiekon pukukopeissa tai armeijan kasarmeilla kukaan ei uskalla puuttua naisten hirveään halveksuntaan, koska kaikki pelkäävät joutuvansa halveksunnan kohteiksi itse.
Törkeät puheet ja jopa seksuaalinen väkivalta ovat varsin yleisiä, koska niistä ei ole juuri minkäänlaisia seurauksia
Jos sellainen ihme tapahtuukin, että esimerkiksi suosittu televisiokasvo tuomitaan seksuaalirikoksesta, ennen kuin ehdit sanoa ”Olen pahoillani jos käytökseni on loukannut jotakuta, lupaan hakea hoitoa alkoholismiini”, tämä on taas jo viihdeohjelmien keulakuvana telkkarissa. Seksuaalirikollisen elinkeino nauttii yhteiskunnassamme parempaa suojaa kuin nainen. Ja itse asiassa uhrit joutuvat yleensä suuremman halveksunnan kohteeksi kuin tekijät. Jos siis tekijät ovat valkoisia suomalaisia miehiä.
Armeija ja jääkiekko ovat instituutioita, jotka ovat niin suuressa kulttuurimme suojeluksessa, että niitä eivät kivat miehet ihan heti muuta vain puuttumalla törkypuheisiin. Vaikka niin on tietenkin oikein tehdä. Muutoksen täytyy lähteä paitsi kaikista meistä, myös ja ennen kaikkea ylhäältä. Naisten halveksunnasta, uhkailusta ja törkypuheista täytyy olla seurauksia instituutiotasolla.
Pelkät rangaistukset ovat kuitenkin riittämätön keino muuttaa naisvihamielistä kulttuuria. Tarvitaan tekoja, joilla erikseen edistetään myönteistä suhtautumista naisiin. Milloin sinun kansanedustajasi on viimeksi tehnyt sellaisia?
