Keskusteluja ilmastokriisin sukupuolivaikutuksista ja tasa-arvonäkökulman huomioivista ratkaisuista
Tasa-arvon saavuttaminen ja ilmastokriisin ratkaiseminen kulkevat käsi kädessä: Ilmastokriisiä ei voi ratkaista kestävästi ilman tasa-arvon saavuttamista – ja ilman ilmastokriisin ratkaisemista ei ole mahdollista saavuttaa tasa-arvoa.
Tämä oli kantava viesti Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry:n, Rusetti ry:n ja Plan International Suomen 29.9.2025 järjestämässä tilaisuudessa Tasa-arvo ja ilmasto kriisien keskellä – Kohti osallistavaa ilmastopolitiikkaa. Tilaisuudessa tarkasteltiin kolmen paneelikeskustelun sekä kansainvälisten esimerkkien kautta sitä, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa eri ihmisryhmiin eri puolilla maailmaa, millaisia sukupuolittuneita haitallisia asenteita ilmastokriisiin liittyy – ja ennen kaikkea, miksi osallistava ilmastopolitiikka on välttämätöntä meitä kaikkia koskevan ongelman ratkaisussa.
Tässä artikkelissa käsitellään antoisan ja oivaltavan keskustelun pääkohtia kolmessa paneelissa käydyn keskustelun sekä ympäristöministeri Sari Multalan lausumien loppusanojen pohjalta. Tapahtuman juontajina toimivat feministisen Tulva-lehden päätoimittaja Hanna Hantula ja Rusetti ry:n toiminnanjohtaja Anni Täckman.
Tapahtuma rahoitettiin Euroopan Unionin tuella ja oli osa European Women’s Lobbyn Women in climate– hanketta.
Yhteenveto:
Tilaisuuden keskusteluista nousi selkeitä suosituksia ja havaintoja:
- Osallistava ilmastopolitiikka on välttämättömyys. Ilmastokriisiä ei ratkaista ilman naisten, nuorten, vammaisten ja vähemmistöjen osallistumista.
- Eriarvoisuutta ylläpitävien normien purku tulee ottaa keskeiseksi osaksi ilmastotyötä. Empatiassa on potentiaalia olla myös ilmastopolitiikalle tärkeä voimanlähde. Sukupuolittuneiden haitallisten asenteiden purkaminen on erityisen tärkeää.
- Nuorten osallisuutta on syvennettävä. Kuulemiset eivät saa jäädä symbolisiksi – tarvitaan aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastopolitiikkaan kaikilla tasoilla.
- Kansalaisjärjestöjen tukeminen turvaa heikoimmassa asemassa olevien osallistumisen ja on demokraattisten ja tasa-arvoon pyrkivien yhteiskuntien peruspilareita.
Paneeli 1: Ilmastokriisi syventää jo olemassa olevia eriarvoisuuksia
Paneelissa 1 pohdittiin, kuinka oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo toteutuvat ilmastopolitiikassa ja millaisia vaikutuksia ilmastokriisillä on tyttöjen ja naisten elämään eri puolilla maailmaa. Keskustelijoina toimivat asiantuntijat Pirkko Mahlamäki (ihmisoikeusasiantuntija, Rusetti ry:n hallituksen jäsen), Anna Merrifield (Ilmasto- ja ympäristödiplomatian yksikönpäällikkö ulkoministeriöstä) sekä Katja Pellini (ilmastotyön asiantuntija Plan International Suomesta).
Keskustelun alustuksena nähtiin Plan International Suomen ugandalaisen kumppanijärjestön video, jossa paikalliset naiset ja tytöt kertoivat havainnollistavin esimerkein ilmastokriisin vaikutuksista heidän elämiinsä. Esimerkkejä ilmastokriisin vaikutuksista Ugandassa oli naisten terveydenhuoltoon, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien toteutumiseen. Ilmastokriisin on myös todettu lisäävän naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa.
Keskustelussa nousi useampaan kertaan esille ilmastokriisin kumulatiiviset eli kasautuvat vaikutukset eriarvoisuuksiin. Tällä asiantuntijat tarkoittavat sitä, että jo olemassa olevat tasa-arvo-ongelmat syvenevät ilmastokriisin vaikutuksesta. Erityisen haavoittuvaisiksi ryhmiksi panelistit tunnistavat moniperustaista syrjintää kohtaavat naiset ja tytöt, erityisesti vammaiset naiset ja tytöt sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt.
“Ilmastolla ei ole sukupuolta, mutta sen vaikutuksilla on. Ilmastokriisi syventää jo olemassa olevia eriarvoisuuksia”, summaa ilmastotyön asiantuntija Katja Pellini.
“Naisten, nuorten ja vähemmistöjen osallistuminen ilmastopäätöksentekoon pitäisi olla itseisarvo”
Naisenemmistöiset tai moninaiset delegaatiot eivät kuitenkaan ole kansainvälisessä yhteisössä normi myöskään ilmastoneuvottelujen kohdalla. ”Hyvin monella maalla näkee todella miesvaltaisia delegaatioita valtioiden välisissä ilmastoneuvotteluissa. Toivottavaa tietenkin on, että moninaisista delegaatioista tulisi uusi normi ja että kaikilla mailla olisi mukana myös naisia, nuoria ja vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä”, Merrifield kuvaili kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tilaa.
Ihmisoikeusasiantuntija Pirkko Mahlamäki nosti esiin vammaisnäkökulman puuttumisen EU-tason ilmastopolitiikassa:
“Kun Euroopan Vammaisfoorumi kysyi, miten vammaiset huomioidaan EU-tason ilmastopolitiikassa, vastaus oli yleensä: ei mitenkään. Ja jos vammaiset satutaan huomioimaan, niin usein kyseessä on vain jokin yksittäinen osa-alue, kuten esteetön liikenne. Tarvittaisiin kokonaisvaltaista vammaisinkluusiota kaikkeen ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa, ei vain tällaista ohutta ja pistemäistä huomiointia. Tämä olisi myös ikääntyvän väestön näkökulmasta tärkeää.”
Mahlamäki korostaa, että erilaisten ihmisryhmien mukanaolo ei ole pelkästään oikeudenmukaisuuskysymys vaan myös käytännöllinen välttämättömyys: “Kun vammaisia, nuoria ja ikääntyviä on mukana suunnittelussa, ratkaisut toimivat paremmin kaikille.”
Vaikka ylätason sopimukset ja tavoitteet asetetaankin YK:n tai EU:n neuvottelupöydissä, paikallishallinnolla ja erilaisilla yhteisöillä on huomattava rooli siihen, kuinka ilmastokriisin arkisiin vaikutuksiin vastataan käytännössä. Ilmastotyön asiantuntija Katja Pellini korostikin paikallishallinnon roolin merkitystä ilmastotyössä: ”On tärkeää selvittää, kuinka paikallishallinnossa otetaan huomioon haavoittuvaisessa asemassa olevat ryhmät. Ovatko esimerkiksi naisten, tyttöjen, vammaisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemukset ja tarpeet edustettuina?”
Minkä yhden asian muuttaisit, että Suomen ilmastopolitiikka olisi tasa-arvoisempaa?
- Pirkko Mahlamäki: Peruisin leikkauksia, erityisesti kansalaisjärjestöihin suunnattuja. Leikkaukset järjestöjen työhön heikentävät konkreettisesti kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia osallistua. Tämä näkyy esimerkiksi vammaiskentällä.
- Katja Pellini: Toivoisin kuuntelevampaa otetta. On tärkeää, että Suomi ei ainoastaan vie maailmalle suomalaisia ratkaisuja ja teknologiaa, vaan huomioi sen, että paikallisia ratkaisuja ilmastokriisin haittojen hallintaan on jo kehitetty paljon. Tulisikin kysyä, minne hupenevat resurssit pitäisi käyttää. Meidän kaikkien hyvinvointi kuitenkin nivoutuu pitkälti siihen, kuinka voimme olla osa suurta tasa-arvoista planeettaa.
- Anna Merrifield: Globaalitasolla vastuiden ja seurauksien tulisi olla paremmassa balanssissa. Osa kehittyvistä maista jarruttaa tietoisesti ilmastotekoja. Asian muuttaminen ei tietenkään ole helppoa, muta globaali kansanliike ilmastonmuutoksen torjumiseksi on erittäin tärkeä.
Paneeli 2: Sukupuolinormit ja sukupuolittuneet asenteet esteenä ilmastotoimille?
Toisessa paneelissa keskusteltiin sukupuolinormeista ja asenteista osana ilmastokriisiin vastaamista. Voisivatko tasa-arvomyönteisempi asenneilmapiiri ja erityisesti miesten asenteiden muuttaminen toimia vastauksena ilmastokriisiin? Keskustelijoina olivat feministisen miesjärjestö Miehet ry:n varapuheenjohtaja Jyrgen Ross sekä väitöskirjatutkija Aleksi Paavilainen.
Tutkimusten mukaan miehet näkevät ilmastokriisin pienempänä uhkana kuin naiset. Molemmat keskustelijat olivat sitä mieltä, että sukupuolistereotypiat ja laajemmin ajateltuna patriarkaalinen yhteiskunta kannustaa miehiä käyttäytymään ilmastolle haitallisilla tavoilla.
”Sukupuolistereotypiat ovat edelleen voimissaan ja nykyisin sosiaalisen median algoritmit vahvistavat erityisesti nuorten miesten haitallisia asenteita niin ilmastokriisiin kuin tasa-arvoonkin liittyen”, toteaa Aleksi Paavilainen. ”Tasa-arvon edistämisessä ja ilmastokriisin torjumisessa on lopulta kyse järjestelmätason muutoksen tavoittelusta.”
Samalla Paavilainen kuitenkin muistuttaa, että sukupuolistereotypioiden todellisuudesta on tärkeää muistaa, että todellisuudessa eri ihmisryhmien sisälle mahtuu erittäin moninainen joukko: ”On esimerkiksi vegaanimiehiä, yksityiskoneella lentäviä naisia ja lihaa syöviä muunsukupuolisia. Yleisellä tasolla kuitenkin voidaan sanoa, että ilmasto- ja tasa-arvomyönteisten asenteiden omaksuminen vaatii tietynlaisen välittämisen omaksumista ympärillä olevia ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä kohtaan.”
Miehet ry:n varapuheenjohtaja Jyrgen Ross on Paavilaisen kanssa samoilla linjoilla: “Patriarkaaliset asenteet vaikuttavat suoraan ilmastotoimiin. Mieheksi kasvamiseen näyttää edelleen kuuluvan ajatus paremmuudesta ja kulutusvoimasta.” Hänen mukaansa empatia ja välittäminen ovat avainasemassa asenteiden muuttamisessa: “Tarvitsemme normien kyseenalaistamista ja uusia tapoja olla mies, nainen tai jotain muuta. Miehillä itsellään on suuri vastuu laajentaa perinteistä miehen kuvaa.”
”Peli ei missään nimessä ole vielä aikuistenkaan miesten kohdalla menetetty, mutta toki asia on niin että lapsuudessa omaksutut asenteet vaikuttavat monesti vielä aikuisenakin. Kasvatuksen rooli siis korostuu”, kertoo Paavilainen. ”Avainasemassa on mielestäni kysymys siitä, kuinka miehet alkaisivat itse haluta toimia ympäristömyönteisellä tavalla.”
Ratkaisut ovat panelistien näkökulmasta melko arkisia ja konkreettisia: esimerkiksi kasvisruoan tulee olla hyvänmakuista ja edullista, ja pyörällä liikkumisen helppoa ja turvallista. Laajempia ratkaisuja ovat mm. haitallisten normien ja asenteiden muuttaminen, osallistaminen, asennekasvatus, sekä koulutus. Ross myös korostaa turvallisten keskustelutilojen luomisen merkitystä tämänhetkisessä polarisoituneessa ilmapiirissä. Myös miesten oman tietoisuuden lisääminen haitallisista sukupuolittuneista tavoista ja normeista on tärkeää – näin niitä voitaisiin purkaa tietoisesti miesten itsensä toimesta. Keskustelijoiden mukaan sukupuolinäkökulmia voitaisiinkin kenties korostaa ympäristökasvatuksessa.
Tasa-arvo- ja ilmastotoimia vastustava liike sekä koveneva turvallispoliittinen tilanne ovat todellisia uhkia
Tasa-arvon edistämistä vastustavan anti-gender-liikehdinnän sekä ilmastotoimia vastustavan liikkeen yhtäläisyydet korostuivat keskustelussa. “Anti-gender-liikehdintä hyötyy siitä, että miehinen normi pysyy tällaisena. Se perustuu hierarkkiseen ajatteluun, joka ei tunnusta muiden itseisarvoa”, kuvaa Paavilainen.
Ross näkee kyseessä olevan yhtenäinen, huomattavaa taloudellista ja poliittista tukea saava konservatiivinen liikehdintä, jolle tyypillistä on pyrkimys hiljentää kansalaisyhteiskunta ja ilmastoa ja tasa-arvoa puolustava kansalaisaktivismi. ”Myös tutkimustiedon hiljentäminen ja kyseenalaistaminen on liikehdinnässä keskeistä, ja se vaikuttaa sekä tasa-arvo- että ilmastoteemoista tehtävään tutkimukseen huomattavasti. Valitettavasti olemme nähneet tästä jo esimerkkejä myös Suomessa”, Ross summaa.
Tällä hetkellä turvallisuuspoliittiset kysymykset tuntuvat jatkuvasti kiilaavan tasa-arvo- ja ilmastopolitiikan edelle. Keskustelijat näkevät kovenevan ilmapiirin konkreettisena uhkana tasa-arvo- ja ilmastotyölle. Esimerkiksi asevarustelu ja erilaisten teknologioiden kehittäminen turvallisuuspolitiikan työkaluiksi kuluttavat valtavasti luonnonvaroja ja ovat huomattavia ilmastonmuutoksen aiheuttajia.
”Elämme monien päällekkäisten kriisien aikaa, ja usein vaikuttaa siltä, ettei tämänhetkinen asenneilmapiiri anna juurikaan tilaa asenteiden muuttamiseen välittävämpään suuntaan”, toteaa Ross. ”Sodat ovat ympäristön näkökulmasta jo itsessään tuhoisia, eikä asevarustelu lopulta ratkaise mitään tai ainakaan tee maailmasta yhtään parempaa”, jatkaa Paavilainen. ”On tärkeää muistaa, että myös luontokato on turvallisuusuhka – siinä on yksinkertaisesti kyse meidän kaikkien elinympäristön säilyttämisestä.”
”Kyse on elämästä ja kuolemasta, kun puhumme ilmastokriisistä. Ilmastokriisi ja eriarvoisuuden kasvu ovat myös turvallisuusuhkia”, lisää Paavilainen.
Paneeli 3: Nuorten ääni ilmastopolitiikassa – juhlapuheita vai aitoa osallistamista?
Yksi tapahtuman keskeisistä teemoista oli nuorten rooli ilmastopolitiikassa. Tilaisuuden viimeisessä paneelikeskustelussa pohdittiin, onko nuorilla riittävästi vaikutusvaltaa ilmastopäätöksenteossa ja miten heidän osallistumistaan voidaan vahvistaa. Paneeli järjestettiin niin kutsuttuna ”akvaariopaneelina”, jossa ensimmäisenä ääneen pääsivät nuoret aktiivit Jenni Halonen ja Nicol-Maria Stefanidou Generation Equality-nuortenryhmästä, Annika Knuuti Rusetti ry:stä ja Elo Vanhanen Luontoliitosta. Nuorten puheenvuorojen jälkeen keskusteluun liittyivät kansanedustajat Krista Mikkonen (vihr.) ja Eveliina Heinäluoma (sd.).
Siitä huolimatta, että näkyvin ilmastoaktivismi sekä maailmalla että Suomessa tapahtuu pitkälti nuorten toimesta, heidän vaikutusvaltansa konkreettisessa ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan päätöksenteossa jää usein vähäiseksi. Useampi nuori korosti, kuinka nuorten vaikuttamismahdollisuudet rajoittuvat usein sosiaaliseen mediaan ja omaan lähipiiriin. Nuorten viesti on selvä: Osallistuminen ei saa jäädä pelkäksi juhlapuheeksi.
”Erityisesti vammaisilla nuorilla on usein vaikeuksia osallistua esimerkiksi mielenosoituksiin. Liian monesta politiikan aihekokonaisuudesta ajatellaan, että tämä ei koske nuoria. Erityisesti ilmastokriisin kohdalla tämä on täysin käsittämätöntä”, toteaa Annika Knuuti Rusetti ry:stä.
Toisaalta nuoret kokivat Suomessa tilanteen olevan monia maita parempi, sillä nuorille on tarjolla monia erilaisia vaikutusmahdollisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset nuorisodelegaattien tehtävät, hallituksen tukemat nuortenryhmät sekä mahdollisuus osallistua COPin kaltaisiin kansainvälisiin neuvotteluihin osana Suomen delegaatiota.
”Kuitenkin tämä tätä kautta vaikuttavien nuorten joukko on todella pieni, eikä useinkaan kovin moninainen”, toteaa Jenni Halonen Generation Equality-nuortenryhmästä. ”Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ulkopuolelta osallistuminen on melko harvinaista.”
Toisaalta paneelissa tuotiin esille myös sitä, että erilaiset nuorten vaikuttamismahdollisuudet eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan kärsivät leikkauksista siinä missä muukin kansalaisyhteiskunta. ”Nuoret joutuvat jatkuvasti kamppailemaan asemastaan ja osallistumismahdollisuudet riippuvat pitkälti rahoituksesta”, todetaan paneelissa.
Nuoret toivovat nuorille rohkeutta tuoda näkemyksiään esille ja päättäjille rohkeutta kuulla nuoria
Nuoret jakoivat turhautumisen siitä, kuinka hidasta päätöksenteko ilmastokriisin torjumiseksi on ja kuinka harvoin poliittiset tavoitteet toteutuvat: ”Ilmastokriisin torjuminen sysätään yksilön vastuulle, vaikka todellisuudessa vastuu ja valta muuttaa asioita on poliittisilla päättäjillä”, toteavat keskustelijat. ”Tästä taas seuraa usein voimakasta riittämättömyyden tunnetta, kun toimenpiteet jäävät puolitiehen ja omat vaikuttamismahdollisuudet tuntuvat melko rajatuilta.”
Nuoret kokevat tarpeelliseksi myös kattavan ilmastokasvatuksen sekä ilmastoteemojen sisältymistä opetussuunnitelmassa. Myös tiedonjakaminen saavutettavassa muodossa nähdään tärkeänä. “Tietoa siitä, mitä Suomi konkreettisesti tekee ilmastokriisin torjumiseksi ei löydy helposti ymmärrettävässä muodossa edes koulutetuille ihmisille. Jos tieto ei ole saavutettavaa, miten heikommassa asemassa olevat nuoret voivat osallistua ja vaikuttaa asioihin?” keskustelussa kysyttiin.
Toisaalta nuorilta tulisi panelistien mukaan kysyä useammin heidän näkemyksiään käsillä olevasta tematiikasta sen sijaan, että nuorten ajatellaan osaavan puhuvan ainoastaan nuorista. “Meitä pyydetään kertomaan nuorista, mutta ei ilmastopolitiikasta itsestään. Ei riitä, että nuoret ovat paikalla – meidän pitää olla mukana substanssikeskusteluissa”, vetoaa eräs nuorista panelisteista.
Keskustelussa nostettiin esille myös empatian mahdollisuudet muutokseen. ”Empatia pitäisi arvottaa korkeammalle politiikassa. Ilmastokriisin määrätietoisessa torjunnassa on lopulta kyse empatiasta tulevia sukupolvia ja globaalin etelän ihmisiä kohtaan.”
Poliitikot vastaavat: Nuorten ympäristöliikkeellä on vaikutusta päätöksenteossa, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan
Kansanedustajat Mikkonen ja Heinäluoma kuuntelivat nuorten puheenvuoroja keskittyneinä ja totesivat olevansa monesta asiasta nuorten kanssa täysin samoilla linjoilla. ”Tilanne on monilta osin sellainen, kuin kuvasitte. Ilmastoasioissa nuorten asia on kaikkein tärkein, koska elätte tänään tehtävien päätösten seurausten kanssa pisimpään”, summaa edustaja Mikkonen. Nuorten osallistumisen lisäksi Mikkonen mainitsee saamelaiset tärkeänä ryhmänä, joita on kuultava erityisen tarkasti ilmastotoimia suunnitellessa.
Edustaja Heinäluoma sen sijaan korostaa toivon merkitystä yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä myös ilmastotoimien suhteen. ”Ei riitä, että ilmastotekoja vaatii vain pieni joukko aktiiveja – massat on saatava liikkeelle! Suurten joukkojen liikkeelle saamisen kannalta tärkeää on toivo siitä, että maailmaa on mahdollista muuttaa”, toteaa edustaja Heinäluoma. ”Huolipuhe mobilisoi toisia, kun taas toisia se lamaannuttaa. On tärkeää, ettei ketään vieraannuteta liian synkällä puheella, eikä toisaalta myöskään liian monimutkaisella puheella.”
Esimerkkinä siitä, että ilmastoaktivismilla on todella merkitystä, kertoo edustaja Mikkonen: ”Omasta kokemuksestani voin kertoa, että nuorten ympäristöliikkeellä oli suuri vaikutus esimerkiksi vuonna 2019 aloittaneen hallituksen toimintaan. Samaa olen nähnyt myös EU-tasolla. Nuorten tekemällä ilmastoaktivismilla on merkitystä, vaikka siltä ei välttämättä aina tuntuisikaan.”
Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala: “Tasa-arvo ei yksin ratkaise ilmastokriisiä, mutta tekee sen ratkaisemisesta mahdollista”
Ministeri Sari Multala korosti tapahtuman päättäneessä puheessaan, että tasa-arvon ja ilmastopolitiikan tavoitteet tukevat toisiaan. Hänen mukaansa tutkimus ja käytännön kokemukset osoittavat, että tasa-arvoisimmat maat ovat usein myös vastustuskykyisimpiä ilmastonmuutoksen seurauksille. “Tasa-arvo ei yksin ratkaise ilmastokriisiä, mutta se luo paremman pohjan sen ratkaisemiselle. Naisten mukanaolo on strateginen välttämättömyys”, Multala toteaa.
Ministeri muistuttaa myös Suomen sitoutumisesta ilmastotoimiin kansainvälisellä tasolla: Suomi on ollut mukana edistämässä sukupuolinäkökulman sisällyttämistä ilmastosopimuksiin ja tukee globaalin etelän naisneuvottelijoiden osallistumista ilmastoneuvotteluihin.
Multala korostaa puheenvuorossaan koulutuksen tasa-arvon yhteydestä ilmastokestävyyteen. Hänen mukaansa koulutetut yhteisöt ovat paremmin varautuneita ilmastouhkiin ja kykenevät kehittämään paikallisia ratkaisuja: “Tasa-arvoinen pääsy koulutukseen – erityisesti tyttöjen koulutus globaalissa etelässä – on yhteydessä pienempään syntyvyyteen, parempaan terveyteen ja ympäristötietoisuuteen.”
Ministeri muistuttaa, että sukupuolten väliset erot kulutustottumuksissa ja ympäristöasenteissa on tärkeää ottaa huomioon: “Naiset ovat tutkimusten mukaan keskimäärin ympäristömyönteisempiä, kun taas miehet kuluttavat enemmän ja usein ympäristölle haitallisemmin. Jos sukupuolinäkökulmaa ei huomioida, ilmastotoimet voivat jäädä tehottomiksi tai jopa lisätä epätasa-arvoa.”
Multala korosti, että siirtymä puhtaaseen talouteen voi aiheuttaa kustannuksia tietyille aloille ja alueille, ja siksi yhteiskunnan on tunnistettava nämä erot ja tuettava siirtymää oikeudenmukaisesti: “Yhdenvertaisuus ei tarkoita samoja resursseja kaikille, vaan sitä, että heikoimmassa asemassa olevien tarpeet asetetaan etusijalle.” Ministeri nosti konkreettisina esimerkkeinä esiin työelämän ja liikenteen ilmastotoimet sekä niiden sukupuolittuneet vaikutukset suomalaisilla segregoituneilla työmarkkinoilla.
Puheenvuoronsa loppupuolella ministeri Multala halusi korostaa naisten roolia ilmastoratkaisujen johtajina: “Naiset eivät ole vain ilmastokriisin uhreja, vaan myös ratkaisujen kehittäjiä ja johtajia. Esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeissa naiset ovat olleet keskeisiä innovaattoreita.”
Ministeri nosti esiin myös huolensa sukupuolittuneesta häirinnästä ja disinformaatiosta, jotka kohdistuvat erityisesti tasa-arvon ja ilmastotoimien puolustajiin: “On ollut huolestuttavaa seurata, kuinka tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolustajat kohtaavat yhä vakavampaa häirintää – ja sama on nähtävissä myös ilmastopolitiikan kentällä. Sukupuolittuneella häirinnällä pyritään tukahduttaa sekä ilmastotoimijoita että tasa-arvon edistäjiä.”
Kiitämme lämpimästi puhujiamme oivaltavasta keskustelusta ja osallistujia kiinnostuksesta tärkeää aihetta kohtaan!
