Vammaisten tyttöjen ja naisten oikeuksien edistäminen on tärkeä, mutta myös haastava tehtävä. Vammaisten naisten valtakunnallisessa yhdistyksessä Rusetti ry:ssä tätä työtä tehdään, vaikka tutkimustietoa vammaisten naisten yhteiskunnallisesta asemasta ja kokemuksista on hyvin vähän. Vaarana on, että vammaisiin tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteet jäävät tuntemattomiksi ja täten vammaisiin naisiin kohdistuva väkivalta pimentoon. Tälle tiedolle kaipaamme valoa.
Jos tämän avun tarjoaja on samaan aikaan väkivallan tekijä, voi väkivallasta raportoiminen olla vaikeaa avun saamisen katkeamisen pelossa. Vammaisiin naisiin kohdistuva väkivalta voi myös tarkoittaa esimerkiksi apuvälineisiin kohdistuvaa väkivaltaa, lääkehoidon manipulointia tai kaltoinkohtelua liittyen tarvittavaan apuun. Kohdatussa väkivallassa voi olla myös pakottavan kontrollin piirteitä.
Vammaiset tytöt ja naiset seksuaaliväkivallan uhreina
Vammaiset tytöt ja naiset voivat altistua väkivallalle ja sen uhalle myös käyttäessään itselleen välttämättömiä vammaispalveluita. Helsingin Sanomissa julkaistiin 11.2. juttu kuljetuspalveluissa koetusta seksuaalisesta häirinnästä, jossa Rusetin järjestöpäällikkö Anni Täckman kertoo vammaisten naisten kokemuksista.
Rusetti on kerännyt lisää kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta kuljetuspalveluissa ja saanut yli 70 tarinaa ja kokemusta. Seksuaalisesta häirinnästä ilmoittamiseen kuljetuspalveluiden järjestäjille ei ole selkeitä rakenteita ja siitä ilmoittaneet ovat kokeneet tulleensa vähätellyiksi. Tämä on tärkeä kehittämisen paikka: vammaisten tyttöjen ja naisten on voitava käyttää tavallisen elämän mahdollistavia palveluita ilman pelkoa väkivallan ja häirinnän uhasta. Hyvinvointialueiden on voitava varmistaa tarjoamiensa palveluiden turvallisuus.
Vammaiset naiset kohtaavat haasteita myös hakeutuessaan väkivaltaa kohdanneiden tukipalveluihin. Esimerkiksi turvakotien esteettömyyteen ja sen kehittämiseen on Suomessa suunnattu toimia ja rahoitusta viime vuosina, mutta työtä on edelleen tehtävänä.
Tilastokeskuksen 2021 tekemässä selvityksessä sukupuolistuneesta väkivallasta, saatiin selville, että 25 % vastaajista ilmoitti vamman haitanneen tai estäneen turvakotiin pääsyn. Osuus on laskettu kaikista vastaajista, ei siis pelkästään vammaisista naisvastaajista. Osuuden koko kertoo merkittävistä haasteista turvakotien saavutettavuudessa, minkä vuoksi kehittämistä on jatkettava.
Tämän lisäksi esimerkiksi Nollalinjan chat-palvelun jatko on vaakalaudalla rahoituksen vaarantuessa. Chat-palvelun jatko on ensiarvoisen tärkeää sen kannalta, että palveluvalikoima olisi saavutettava kaikille tukea tarvitseville.
Vaadimme muutosta
Amnestyn Asenne esiin! -tutkimuksessa analysoitiin sitä, että vammaisten naisten luottamus viranomaisiin ja heidän toimintaansa väkivaltaa kokeneita kohdatessa on heikolla tasolla. Vammaisilla naisilla on paljon kokemuksia siitä, että heidän kokemuksiaan ei uskota ja väkivallan uhrina oikeutta on hankala saada. Valtioneuvoston 2022 tekemässä tutkimuksessa vammaisten henkilöiden kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta taas todetaan, että suuri osa väkivallasta jätetään ilmoittamatta ja yksi syy tähän on matala usko siihen, että viranomaiset tekisivät asialle mitään.
Näin vammaisten tyttöjen ja naisten kokeman väkivallan synkkä kehä sulkeutuu: väkivaltaa koetaan paljon, uhrien tukipalvelut eivät ole tarpeeksi esteettömiä ja saavutettavia eikä osaamista vammaisten naisten kohtaaman väkivallan piirteistä ole riittävästi. Koetusta väkivallasta vain osasta tehdään ilmoituksia ja ilmiön laajuus jää hämärän peittoon.
Tähän on tultava muutos: vammaisten tyttöjen ja naisten kokema väkivalta, uhrien tukeminen ja väkivallan katkaisu tarvitsevat tukijoita, valoa ja voimaa. Tukipalveluita suunnitellessa pitää muistaa vammaisten naisten näkökulma ja saavutettavuus, väkivaltatutkimuksessa intersektionaalinen lähestymistapa ja vammaisten tyttöjen ja naisten kokemuksia on uskottava.
Valoa, ei väkivaltaa!
