Keväällä 2025 järjestettävissä kuntavaaleissa valitaan valtuutetut kuntiin ja kaupunkeihin päättämään seuraavien neljän vuoden ajaksi asukkaiden yhteisistä asioista. Valtuutetut käyttävät kunnassa ylintä päätösvaltaa ja päättävät mm. kunnan toiminnasta ja taloudesta, ja näillä päätöksillä on huomattavia vaikutuksia myös naisten ja tyttöjen elämään. 

Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry korostaa kuntien vastuuta naisten ja tyttöjen asemaan panostamisesta kuntavaalitavoitteissaan. NYTKIS peräänkuuluttaa tavoitteissaan erityisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden merkitystä kuntien päätöksentekoelimissä ja hallinnossa, koulutuksessa ja kasvatuksessa sekä työ- ja elinkeinoelämässä. Lisäksi NYTKIS korostaa feministisen kunta- ja kaupunkisuunnittelun sekä kuntien väkivallan vastaisen työn merkitystä. 

Kärkitavoitteemme: 

• Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus läpileikkaavaksi prioriteettiteemaksi kuntien päätöksenteossa ja toiminnassa.
• Koulutuksessa ja kasvatuksessa panostetaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön.
• Kunnat ovat vastuullisia työnantajia ja edistävät työelämän tasa-arvoa.
• Kunnissa toteutetaan feminististä kunta- ja kaupunkisuunnittelua.
• Kunnissa kehitetään sukupuolistuneen väkivallan vastaista työtä ja panostetaan monialaiseen ja poikkihallinnolliseen yhteistyöhön. 

Kuntavaalien kanssa samanaikaisesti järjestetään aluevaalit, joissa valittavat aluevaltuutetut päättävät alueiden sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimen järjestämisestä. NYTKISin aluevaalitavoitteisiin pääset tutustumaan täällä.

NYTKISin tavoitteet kuntavaaleissa 2025 

1. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus otetaan läpileikkaavaksi prioriteettiteemaksi kunnan päätöksenteossa ja toiminnassa. 

Tasa-arvolain mukaan viranhaltijoiden ja kuntapäättäjien on huomioitava sukupuolten tasa-arvo kaikessa päätöksenteossa. Jotta päättäjät voivat tehdä sukupuolten tasa-arvoa edistäviä päätöksiä, on sukupuolivaikutukset arvioitava etukäteen, mitä varten päättäjillä tulee olla tarvittava tieto ja osaaminen tasa-arvoa edistävän päätöksenteon tueksi. Tätä edistää myös mahdollisimman moninainen edustus kunnan päättävissä elimissä. 

Vaadimme, että jokaisessa Suomen kunnassa: 

• Viranhaltijoille ja kuntapäättäjille tarjotaan koulutusta tasa-arvosta, sukupuolivaikutusten arvioinnista sekä sukupuolitietoisesta budjetoinnista.
• Kaikki kunnat sitoutuvat eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan tavoitteisiin.
• Jokaisessa kunnassa on ajantasaiset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, ja niitä seurataan ja niistä raportoidaan aktiivisesti.
• Päätöksenteossa toteutetaan systemaattisesti sukupuolivaikutusten arviointia ja sukupuolitietoista budjetointia.
• Kunnan tulee kerätä ja analysoida sukupuolen mukaan eriteltyä tilastotietoa toiminnastaan, jotta palveluita voidaan kehittää aktiivisesti tasa-arvoisempaan suuntaan.
• Jokaisessa kunnassa edistetään tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä esimerkiksi perustamalla tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnat.
• Kunnat asettavat tavoitteeksi saavuttaa tasainen sukupuolijakauma kunnallisten elinten, kuten lautakuntien, johtokuntien ja kunnanhallituksen puheenjohtajavalinnoissa, sekä kunnallisten liikelaitosten johdossa.
• Yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ja antirasismi toteutuvat kunnan palveluissa, päätöksentekoelimissä ja henkilöstöpolitiikassa.
• Häirinnän kitkemiseen ja siihen puuttumiseen osoitetaan resursseja kuntien päätöksentekoelimissä ja henkilöstöpolitiikassa.
• Jokaisessa kunnassa tehdään arvostavan vuorovaikutuksen toimintamalli luottamushenkilöorganisaatiolle.
• Kotouttamistoiminnassa kunnat kiinnittävät erityistä huomiota maahanmuuttajanaisten kotouttamiseen. 

2.  Kasvatuksessa ja koulutuksessa panostetaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön. 

Kunnat ovat vastuussa varhaiskasvatuksen, perusopetuksen sekä toisen asteen koulutuksen järjestämisestä. Tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta luodaan jo lapsena, ja kasvatuksen ja koulutuksen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen onkin panostettava Suomen jokaisessa kunnassa. 

Vaadimme, että jokaisessa Suomen kunnassa: 

• Sukupuolisensitiivinen kasvatus toteutuu varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.
• Tyttöjen koulutiellä kohtaamaan häirintään puututaan aktiivisesti. Kouluissa on selkeät sukupuolistuneeseen väkivaltaan ja häirintään ennaltaehkäisyn ja puuttumisen rakenteet ja toimintamallit. Oppilaitoksille koulutetaan häirintäyhdyshenkilöitä sekä vakiinnutetaan toiminta kaikille turvallisten oppimisympäristöjen takaamiseksi.
• Varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnittelussa hyödynnetään intersektionaalista eli risteävät erot ja moniperustaisen syrjinnän huomioivaa näkökulmaa. Yhdenvertaisuustyöhön ja sukupuolisensitiiviseen lähestymistapaan panostetaan varhaiskasvatuksessa.
• Kunnat varmistavat koulujen laadukkaan oppilaanohjauksen toteutumisen, joka on sukupuolisensitiivistä ja intersektionaalista, sekä edesauttaa alojen sukupuolisegregaation purkamista.
• Kasvatus- ja koulutusalan työntekijöillä on ajantasainen ja kattava osaaminen naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta ja sitä koskevasta lainsäädännöstä. Erilaisten sukupuolistuneen väkivallan muotojen tunnistamiseen panostetaan. Esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan ja pakottavan kontrollin tunnistamisen ja puuttumiskeinojen kehittäminen on tärkeää kaikilla koulutusasteilla.
• Antirasistiseen työhön osoitetaan resursseja kaikessa kuntien kasvatus- ja koulutustoiminnassa.
• Koulujen seksuaalikasvatukseen sisällytetään ehkäisyn lisäksi tietoutta suostumuksesta, itsemääräämisoikeudesta, nautinnosta ja seksuaalisuuden sekä sukupuolen moninaisuudesta. 

3. Kunnat ovat vastuullisia työnantajia ja edistävät työelämän ja elinkeinoelämän tasa-arvoa. 

Kunnat ovat Suomen suurimpien työnantajien joukossa, ja niiden toimilla työelämän tasa-arvon edistämiseksi on merkittävä vaikutus. Erityisesti kuntien vastuulla olevat kasvatuksen ja koulutuksen alat ovat naisvaltaisia, ja kunnilla on valta päättää näiden alojen työoloista sekä vähentää eri alojen segregaatiota. Kunnilla on myös merkittävä rooli elinvoimaisen yritystoiminnan edistäjinä, ja kunnan toimien vaikutus voi olla erityisen suuri erityisesti pienille yrityksille ja naisyrittäjille. 

Vaadimme, että jokaisessa Suomen kunnassa: 

• • Samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta. Palkka-avoimuutta edistetään. Samapalkkatoimilla kavennetaan sukupuolittuneiden palkkatulojen lisäksi myös eläke-eroja. 

• • Kuntien vastuulla olevien naisenemmistöisten alojen työhyvinvointia ja työoloja parannetaan työn mielekkyyden, turvallisuuden, työssä jaksamisen ja työvoiman varmistamiseksi. 

• • Kunnan henkilöstön tasa-arvosuunnitelmaan tulee sisällyttää toimenpiteitä, joilla ennaltaehkäistään syrjintää raskauden perusteella. 

• • Kunnan henkilöstön tasa-arvosuunnitelmaan tulee sisällyttää toimenpiteitä, joilla pyritään ennaltaehkäisemään syrjintää raskauden perusteella. 

• • Työelämän seksuaalisen häirinnän lopettamiseen panostetaan esimerkiksi koulutusten ja asennevaikuttamiskampanjoiden keinoin. Työpaikoille laaditaan selkeät toimintamallit häirintätilanteiden varalle ja varmistetaan, että niitä noudatetaan. 

• • Kunnat luovat edellytykset kehittyvälle yritystoiminnalle ja vahvistavat naisyrittäjien toiminnan edellytyksiä tarjoamalla yrittäjille ja yrittämisestä kiinnostuneille tukea esimerkiksi yrityspalveluiden, koulutusten ja verkostoitumismahdollisuuksien muodossa. 

• • Kunnat huolehtivat omaishoitajien riittävistä korvauksista, sijaisjärjestelyistä ja työhyvinvoinnista.  

• • Maahan muuttaneiden naisten kotoutumiseen, koulutukseen ja työelämään pääsyyn panostetaan. Kotoutumispalveluissa tarjotaan tasa-arvoon liittyvää tietoa osana kotoutumisprosessia. 

• • Vammaisten naisten työelämään osallistumista tuetaan kunnissa esimerkiksi työpaikkojen esteettömyyteen ja asennemuutokseen panostamalla sekä varmistamalla kohtuullisten mukautusten toteutuminen. 

4. Kunnissa toteutetaan feminististä kunta- ja kaupunkisuunnittelua 

Feministisen kunta- ja kaupunkisuunnittelun tavoitteena on kehittää tasa-arvoista, yhdenvertaista ja saavutettavaa kaupunkitilaa jokaiselle kuntalaiselle. Vuonna 2023 toteutetun selvityksen mukaan naiset kokevat eniten seksuaalista häirintää julkisissa tiloissa, esimerkiksi kaduilla tai puistoissa. Vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset kokevat selvityksen mukaan erityisen paljon häirintää. 

Vaadimme, että jokaisessa Suomen kunnassa: 

• • Joukkoliikenteeseen ja kevyen liikenteen väyliin ja niiden kuntoon panostetaan esimerkiksi huolehtimalla katujen aurauksesta ja hiekoituksesta.  

• • Julkisten tilojen turvallisuutta kartoitetaan kyselytutkimuksen keinoin ja sen turvallisuutta kehittäessä asetetaan väkivaltaa ja häirintää eniten kokevien ryhmien tarpeet ja toiveet keskiöön. Esimerkiksi riittävä katuvalaisu asuinalueilla on olennaista turvallisuuden lisäämiseksi. 

• • Alueellista eriytymistä ehkäistään asunto- ja kaavoituspolitiikalla, jolla varmistetaan asumismuotojen (vuokra, omistus jne.) ja kaupunginosan asukkaiden monimuotoisuus. 

• • Julkisten tilojen, julkisen liikenteen ja infrastruktuurin esteettömyyteen panostetaan, jotta eri väestöryhmien tarpeet tulevat huomioiduksi ja esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvat ja lastenrattaita työntävät pystyvät käyttämään julkisia tiloja yhdenvertaisesti. 

5.  Kuntien sukupuolistuneen väkivallan vastaista työtä kehitetään ja monialaiseen ja poikkihallinnolliseen yhteistyöhön panostetaan. 

Väkivaltaa kokeneiden tukijärjestelmä ja väkivallan ennaltaehkäisy koostuvat eri tasoilla toimivien tahojen tarjoamista palveluista. Kuntien vastuulla on erityisesti väkivallan ehkäisytyö ja tarjota kriisiajan jälkeisiä palveluita. Sukupuolistuneen väkivallan lopettaminen edellyttää jokaiselta Suomen kunnalta järjestelmällistä ja suunnitelmallista väkivallan ehkäisytyötä. Lisäksi kuntien tulee kehittää erilaisten sukupuolistuneiden väkivallan muotojen tunnistamista. 

Vaadimme, että jokaisessa Suomen kunnassa: 

• • Väkivallan ehkäisytyöhön ohjataan kunnissa riittävät resurssit ja varmistetaan ajantasainen osaaminen. 

• • Monialaiseen ja poikkihallinnolliseen yhteistyöhön kuntien ja hyvinvointialueiden välillä panostetaan lähisuhdeväkivallan ehkäisyn tehostamiseksi ja varmistetaan, että lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmässä on jäsenenä kunnan edustaja. 

• • Kunnissa huolehditaan siitä, että muutokset lähisuhdeväkivallan sovittelun ohjeistuksessa toimeenpannaan täysimääräisesti. 

• • Kunnat tunnistavat järjestöt tärkeinä väkivallan vastaisen työn tekijöinä ja palveluntarjoajina, ja hyödyntävät järjestökentän asiantuntemusta ja osaamista väkivallan vastaisessa toiminnassaan. 

• • Kasvatuksen ja koulutuksen keskeinen rooli väkivallan vastaisen työn tekijöinä tunnistetaan. 

• • Poikien ja miesten asenteiden muuttamiseksi tehtävään työhön panostetaan, sillä väkivalta loppuu vain, jos väkivallan tekijät lopettavat sen tekemisen. 

• • Erilaisten sukupuolistuneen väkivallan muotojen tunnistamisen kehittämiseksi järjestetään täydennyskoulutusta kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan työntekijöille, jotta kuntien palveluissa ja toiminnassa tunnistetaan nykyistä paremmin mm. ihmiskaupan uhrit, sekä pakkoavioliiton ja sukuelinten silpomisen suureen riskiin kuuluvat lapset ja nuoret.