Search

Loppu naismurhille

BLOGI

Suomessa kuolee henkirikoksen uhrina keskimäärin 20 naista vuodessa. Siitä huolimatta ilmiölle ei ole ollut vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Vuonna 2026 Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio päätti muuttaa tilanteen: vakavasta ihmisoikeusloukkauksesta on aika puhua sen oikealla nimellä. Naismurhat eivät ole väistämättömiä. On aika lopettaa ne.

Viime vuosina keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta on noussut Suomessa vahvasti esiin. Keskustelua on käyty seksuaalisesta häirinnästä, miesten haitallisista asenteista ja väkivaltaa ylläpitävästä kulttuurista sekä siitä, mihin väkivalta voi pahimmillaan johtaa. Samalla päättäjät yli puoluerajojen ovat vakuuttaneet sitoutumistaan naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen.

Lisääntynyt keskustelu naisiin kohdistuvista henkirikoksista sai väkivaltatyön asiantuntijat havahtumaan siihen, ettei suomen kielessä ollut vakiintunutta nimitystä ilmiölle. Kansainvälisessä keskustelussa ilmiö on tunnettu jo pitkään nimillä femicide ja feminicide, mutta Suomessa samasta ilmiöstä puhuttiin vaihtelevasti naismurhina, naissurmina ja naistappoina – tai henkirikoksina, joissa uhrin sukupuoli jäi kokonaan näkymättömiin.

Vakava ihmisoikeusloukkaus tarvitsee oman sanansa myös Suomessa: naismurha

Oli selvää, että tilanteeseen tarvittiin muutos. Ilmiöön on vaikea puuttua, jos sitä ei ensin tunnisteta ja nimetä. Kansainvälisiä esimerkkejä on lukuisia: esimerkiksi Ulkolinja-podcast (areena.yle.fi) kuvasi vuonna 2025, kuinka samankaltainen keskustelu alkoi Italiassa vuonna 2023 kansalaisten mitan täyttyessä jatkuvaan uutisvirtaan tapetuista naisista. Kyseisenä vuonna Italiassa nainen kuoli henkirikoksen uhrina keskimäärin joka kolmas päivä. Ilmiölle annettiin nimi: il femminicidio, joka valittiin vuoden sanaksi 2023 ja se päätyi myös Italian lainsäädäntöön omana rikosnimikkeenään vuonna 2025.

Keskustelut yhteisestä suomenkielisestä nimityksestä käynnistyivät hyvin pian vuoden 2025 Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan jälkeen. Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio toteutti jäsenistölleen kyselyn kriittisimmistä toimista naisiin kohdistuvien henkirikosten ennaltaehkäisemiseksi ja lopettamiseksi, sekä nimitti keskuudestaan työryhmän valmistelemaan ratkaisut vakavaan ongelmaan sekä tekemään selvitystyötä sopivimmasta nimityksestä naisiin kohdistuville henkirikoksille.

Lopulta – lukuisten keskustelujen ja selvitystyön jälkeen – yhteisymmärrys sopivimmasta nimityksestä muodostui varsin yksimielisesti väkivaltaobservatorion asiantuntijoiden kesken: naismurha kuvaa vaihtoehdoista parhaiten naisiin kohdistuvia henkirikoksia yhteiskunnallisena ongelmana ja sukupuolistuneen väkivallan äärimmäisenä muotona. Kyse on vakavasta ihmisoikeusloukkauksesta, jolle on välttämätöntä olla oma nimityksensä myös Suomessa.

Miksi juuri naismurha?

Naismurha tuo suomen kielen vaihtoehdoista selkeimmin esiin ilmiön vakavuuden ja sukupuolistuneisuuden. Vaikka sana sisältää rikosnimikkeen ”murha”, käsitteen käyttö ei ota kantaa yksittäisten tapausten rikosoikeudelliseen luokitteluun. Keskeistä määritelmässä on se, että nainen tai tyttö surmataan sukupuolensa vuoksi tai surma liittyy sukupuolistuneeseen väkivaltaan. Suomessa merkittävä osa naismurhista tapahtuu lähisuhteissa, esimerkiksi nykyisen tai entisen kumppanin tekemänä. Lähes poikkeuksetta tekijä on mies.

Naismurhia edeltää usein pitkä väkivallan ja kontrollin jatkumo. Lähisuhteessa tapahtuva henkirikos voi olla vuosia jatkuneen väkivallan viimeinen ja peruuttamaton teko. Siksi naismurhia ei voida tarkastella ainoastaan yksittäisinä rikostapauksina, vaan ne on nähtävä osana laajempaa naisiin kohdistuvan väkivallan ilmiötä ja niitä ylläpitäviä yhteiskunnallisia rakenteita.

Naismurhien erityispiirteet on otettava huomioon myös niiden ehkäisemisessä. Yhteinen käsite auttaa tunnistamaan ilmiön osana naisiin kohdistuvan väkivallan jatkumoa ja tekee sen näkyväksi myös kansainvälisessä keskustelussa. Naismurhien ehkäisyn tulee olla kiinteä osa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä Suomessa.

Naismurhan määrittelyssä ei siis ole kyse pelkästään uuden termin vakiinnuttamisesta suomen kieleen. Kyse on siitä, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvien henkirikosten sukupuolistuneet erityispiirteet tunnistetaan ja että niistä puhutaan yhteisellä käsitteellä. Tällä tavoin naismurhiin voidaan myös puuttua entistä paremmin – ennen kuin on liian myöhäistä.

 Ilmiön nimeäminen on tärkeä osa sen torjumista

Ilman yhteisesti sovittuja käsitteitä ja tunnusmerkkejä naismurhien määrän arviointi, tapausten vertailu ja ilmiön kehityksen seuraaminen on vaikeaa. Luotettava tieto puolestaan on välttämätöntä tehokkaiden ehkäisevien toimien kehittämiseksi. Myös Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE (eige.europa.eu) on korostanut femicide-ilmiön yhteisten määritelmien ja yhdenmukaisen tiedonkeruun merkitystä.

Yhteinen termi luo pohjan julkiselle keskustelulle ja tiedontuotannolle. Kun järjestöt, asiantuntijat, tutkijat, viranomaiset ja päättäjät käyttävät samaa käsitettä, ilmiöstä on helpompi viestiä ja rakentaa yhteistä ymmärrystä. Samalla voidaan varmistaa, ettei naisiin kohdistuvien henkirikosten erityisluonne katoa yleisen henkirikoskeskustelun alle.

Naismurhan nimeäminen onkin tärkeä askel kohti sitä, että sukupuolistuneiden henkirikosten erityispiirteet tunnistetaan paremmin tutkimuksessa, tilastoinnissa ja viranomaisten työssä. Kun naismurhista puhutaan omana ilmiönään, voidaan tunnistaa tarkemmin, millainen väkivalta niitä edeltää, millaisia riskitekijöitä tapauksiin liittyy ja olisiko väkivaltaan voitu puuttua aikaisemmin. Samalla voidaan arvioida, tunnistavatko palvelujärjestelmä ja viranomaiset väkivallan vakavuuden ja osaavatko ne reagoida siihen riittävän ajoissa.

Naismurhien lopettaminen on mahdollista

Naismurhien ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen edellyttää pitkäjänteistä työtä: väkivallan tunnistamisen ja palveluiden kehittämistä, viranomaisten osaamisen vahvistamista, luotettavaa tiedonkeruuta sekä yhteiskunnallista keskustelua sukupuolistuneen väkivallan taustalla vaikuttavista valtasuhteista. Se edellyttää myös riittäviä resursseja väkivallan ennaltaehkäisyyn ja väkivaltaa kokeneiden auttamiseen.

Naismurhat eivät ole väistämättömiä. Yksikin naismurha on liikaa, ja jokaisen naisen ja tytön oikeus elää ilman väkivaltaa on turvattava. Kyse on lopulta ihmisoikeuksista. Niiden turvaamiseksi tarvitsemme poliittisia päätöksiä ja investointeja väkivallan vastaiseen työhön.

Suomen on alettava toimia, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kirjoittajat:

Silla Kakkola, pääsihteeri
Katariina Haapea, vaikuttamistyön asiantuntija

Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry

Lähteet: 

  • European Institute for Gender Equality (EIGE). (2021a). Measuring femicide in Finland.
  • THL (2026). Lähisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa 2024: Parisuhdesurmien naisuhrien määrässä on nähtävissä kasvua. Tilastoraportti 2/2026. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601289593
  • Törölä, Miisa & Raeste, Anna (2026). Henkirikoskatsaus 2026. Katsauksia, Nro 80/2026, Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. http://hdl.handle.net/10138/638340




Blogi on julkaistu osana Valoa, ei väkivaltaa -kampanjaa 2026. Tutustu kampanjaan alla olevasta linkistä: