Search

Naismurha

[Femicide, feminicide]

Naisiin kohdistuvan väkivallan äärimmäinen muoto. Käsite kuvaa ilmiön vakavuutta ja rakenteellisuutta sekä tuo näkyväksi naisiin kohdistuvan väkivallan taustalla vaikuttavia sukupuolittuneita valtasuhteita, naisvihaa, syrjintää ja kontrollia.

Väkivaltatyön asiantuntijoiden määritelmä

Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio määrittelee naisiin ja tyttöihin kohdistuvat henkirikokset naismurhiksi. Käsitteellä kuvataan sitä, että nainen tai tyttö joutuu henkirikoksen uhriksi ennen kaikkea sukupuolensa takia. Naismurha on suomennos englanninkielisestä käsitteestä femicide/feminicide.

Ilmiön nimeäminen on välttämätöntä siihen puuttumiseksi. Suomessa naisiin kohdistuvia henkirikoksia kuvaavalle rakenteelliselle ilmiölle ei ole ennen ollut vakiintunutta nimitystä. Käytössä on ollut myös esimerkiksi naissurma ja naistappo. Väkivaltaobservatorion mukaan naismurha kuvaa vaihtoehdoista parhaiten naisiin kohdistuvia henkirikoksia vakavana tasa-arvo-ongelmana ja ihmisoikeusloukkauksena. Käsite ei ota kantaa yksittäisten henkirikosten rikosnimikkeisiin tai motiiveihin. Käsitteen määrittelyprosessista voit lukea täältä.

Naisiin kohdistuvassa väkivallassa on kyse rakenteellisesta ongelmasta. Taustalla vaikuttavat yhteiskunnan sukupuolittuneet valtarakenteet ja väkivaltakulttuuri. Suomen kansallisen väkivaltaobservatorion mukaan naismurhien ennaltaehkäisy tulee nähdä Suomessa osana naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä, jossa naisiin kohdistuvat henkirikokset tunnistetaan yksittäisten tragedioiden lisäksi osana laajempaa rakenteellista ongelmaa.

  • YK:n Wienin femicide-julistus (ong.org) kehottaa valtioita tunnistamaan naismurhat vakavana ja kestämättömänä naisten ja tyttöjen ihmisoikeusloukkauksena.
  • Euroopan tasa-arvoinstituutti (eige.europa.eu) on kehottanut jäsenmaita FEMICIDE-ilmiön nimeämiseen ja tilastointiin.
  • Istanbulin sopimus (coe.int) velvoittaa keräämään tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja edistämään tutkimusta sen syistä, seurauksista ja ehkäisystä (11 artikla),
  • Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvova GREVIO-komitea (coe.int) on nostanut Suomen arvioinneissa esiin puutteita väkivaltaa koskevassa tiedonkeruussa. Esimerkiksi yleisten rikosnimikkeiden määritelmiin perustuva tiedonkeruu ei tunnista riittävästi naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteitä. 

Naismurhat – naisiin kohdistuvan väkivallan äärimmäinen muoto

Yleisen määritelmän mukaan naismurhissa olennaista on, että nainen tai tyttö joutuu henkirikoksen uhriksi ennen kaikkea sukupuolensa takia. Kuten naisiin kohdistuvassa väkivallassa yleisestikin, naismurhien taustalla vaikuttavat monet patriarkaalisen yhteiskunnan ominaispiirteet: esimerkiksi sukupuolittuneet valtasuhteet, alistaminen, naisviha, kontrolli tai syrjintä.

Naismurhan ilmenemismuotoja ovat mm. naisen surmaaminen lähisuhdeväkivallan seurauksena, henkirikokset, joihin liittyy naisen kiduttamista, naisvihamielisyyttä tai ihmiskauppaa, sekä naisten ja tyttöjen surmaaminen ”kunnian” tai muiden haitallisten käytänteiden nimissä. 

Väkivallan sukupuolistuneisuuden tunnistaminen on välttämätöntä ongelman ratkaisemiseksi. Väkivallan kokeminen, motiivit ja vaikutukset eroavat huomattavasti sukupuolittain. Naisiin kohdistuva väkivalta on tyypillisesti moninaista, kokemuksiltaan kasautuvaa sekä vakavia seurauksia aiheuttavaa (otos.stat.fi). Valtaosa naisiin kohdistuvasta väkivallasta on lisäksi miesten tekemää. Mediatietojen (marraskuussa 2026) perusteella kaikissa vuosina 2025 ja 2026 tapahtuneissa naismurhissa teosta epäilty on mies.

Suomessa noin 20 naista kuolee vuosittain heihin kohdistuvan tahallisen väkivallan seurauksena, mikä on suhteessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. (data.unodc.org)

Kuva: Naisviha-pyramidi kuvaa naisiin kohdistuvan väkivallan rakenteellisuutta.

Naismurhissa tekijä on 60 % tapauksista nykyinen tai entinen kumppani. Tällaisen lähisuhdeväkivallan kontekstissa naismurhat ovat tyypillisesti pitkään jatkuneen väkivallan ja eskalaation tulosta (julkaisut.valtioneuvosto.fi). Erityisesti toisen toimintamahdollisuuksia kaventava pakottava kontrolli, eron jälkeinen väkivalta ja vaino on tunnistettu merkittävinä varoitusmerkkeinä henkeä uhkaavan väkivallan näkökulmasta. 

Naismurhista puhuttaessa on tärkeää huomata sukupuolistuneen väkivallan intersektionaalinen luonne. Osa naisista ja tytöistä voi olla erityisen haavoittuvassa asemassa esimerkiksi vammaisuuden, ihonvärin, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuulumisen, päihteiden käytön, taloudellisen riippuvuussuhteen tai muun yhteiskunnallisen aseman vuoksi. Usein nämä ominaisuudet ja niiden vaikutukset kasautuvat ja risteävät keskenään.

Naismurhat aiheuttavat ennen kaikkea mittaamatonta inhimillistä kärsimystä, mutta myös merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle.

THL on arvioinut lähisuhteessa tapahtuvan naismurhan yhteiskunnallisiksi välittömiksi kustannuksiksi vähintään 2,9 miljoonaa euroa (julkari.fi). Kyseessä on vähimmäisarvio, jossa ei ole huomioitu esimerkiksi poliisin, oikeusprosessien, sosiaali- ja terveyspalvelujen, ansionmenetysten eikä läheisille aiheutuvien pitkäaikaisten vaikutusten kustannuksia. 

Lisäksi naismurhaa mahdollisesti edeltävä väkivalta aiheuttaa usein lisääntynyttä palvelutarvetta. Pelkästään fyysisen lähisuhdeväkivallan on arvioitu aiheuttavan terveydenhuollolle vähintään 150 miljoonan lisäkustannukset. (julkaisut.valtioneuvosto.fi)

Ongelman nimeäminen on välttämätöntä tilastoinnin ja puuttumisen kehittämiseksi

Tilastoinnin ja tiedonkeruun kehittäminen on keskeinen keino naismurhien ennaltaehkäisemiseksi. Järjestelmällinen naisiin kohdistuvien henkirikosten tarkastelu auttaa tunnistamaan väkivaltaa edeltäviä varoitusmerkkejä ja ehkäisemään vastaavia kuolemia. Se on konkreettinen keino vahvistaa tietoon perustuvaa väkivallan ehkäisyä Suomessa.

Naismurhat jäävät kuitenkin rikostilastoinnissa usein näkymättömiin, sillä tilastot eivät aina tavoita sukupuolten eriarvoisuuteen, valtasuhteisiin ja rakenteisiin liittyviä taustoja. Naismurhien erityispiirteiden tunnistamisen kautta ilmiöstä voitaisiin kerätä järjestelmällisesti tietoa sekä tekojen motiivien että tekoa edesauttaneista yhteiskunnallisten olosuhteiden näkökulmasta.

Valtaosa naismurhista tapahtuu lähisuhteissa. Tilastointi näissä tapauksissa on haasteellista, sillä lähisuhdeväkivalta ei ole itsessään rikosnimike. Monissa tilastoissa erotellaan perheenjäsenten sekä entisten ja nykyiset avo- tai aviopuolisojen tekemät teot. Todellisuudessa lähisuhteiden kirjo on kuitenkin huomattavasti moninaisempi. Myös esimerkiksi lyhyempiaikaisissa tapailusuhteissa ja alaikäisten seurustelusuhteissa tapahtuu kuolemaan johtavaa väkivaltaa. Suomessa tilastointia on kehitettävä (eige.europa.eu) myös erityisesti niiden naismurhien osalta, jotka tapahtuvat lähisuhteiden ulkopuolella, esimerkiksi seksuaaliväkivallan yhteydessä tai tuntemattoman toimesta.

Teon taustalla vaikuttavista asenteista ja kehityskuluista on niin ikään vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, kerätä johdonmukaista tilastodataa nykyisillä menetelmillä. Naismurhien ja yleisesti naisiin kohdistuvan väkivallan taustalla vaikuttavat sukupuolittuneet vallankäyttö, syrjintä ja kontrolli jäävät lähtökohtaisesti tilastojen ulkopuolelle, vaikka tällaisia taustatekijöitä sattuisikin nousemaan esille esimerkiksi tekijää kuulusteltaessa.

Toisaalta haitalliset ja väkivaltaa oikeuttavat asenteet ovat usein myös tiedostamattomia. Nämä osin tiedostamattomat asenteet elävät yhteiskunnan rakenteissa:

  • kielessä, jolla väkivallasta puhutaan,
  • tavoissa, joilla siihen puututaan,
  • ja siinä, kenen kokemusta pidetään uskottavana.

Naismurhat ovat seurausta siitä, ettei väkivaltaan puututtu ajoissa. Siksi ilmiön nimeämisellä on paremman tilastoinnin ja puuttumisen lisäksi myös symbolinen ja yhteiskunnallinen merkitys: se haastaa kysymään, miksi väkivalta voi jatkua.

Väkivalta on sukupuolistunutta, eikä tätä todellisuutta voida sivuttaa. Väkivaltaan puuttuminen vaatii naisvihamielisten ja kontrolloivien asenteiden nimeämistä ja tunnistamista. Naismurhat ovat naisiin kohdistuvan väkivallan äärimmäinen muoto, ja usein varoitusmerkit ovat nähtävissä jo kauan ennen tekoa. Käsite auttaa tunnistamaan ilmiön osana naisiin kohdistuvan väkivallan jatkumoa ja tekee sen näkyväksi myös kansainvälisessä keskustelussa. 

Ongelman ratkaiseminen vaatii huomion kiinnittämistä valtion ja yhteiskunnan rakenteisiin, jotka mahdollistavat sukupuolistuneen väkivallan jatkumisen ja eskaloitumisen. Näitä ovat mm. väkivaltakulttuuria oikeuttavat ja ylläpitävät asenteet, viranomaisten laiminlyönnit, riittämättömät väkivallan vastaisen työn resurssit, rankaisemattomuus ja suojelun katvealueet. Naismurha-käsite tekee näkyväksi naisten kuolemat rakenteellisena tasa-arvo-ongelmana ja ihmisoikeusloukkauksena.

Naismurhista puhuminen auttaa siirtämään katsetta yksittäisistä rikostapauksista myös väkivaltaa ympäröiviin ja edeltäviin olosuhteisiin:

  • Millainen häirintä ja väkivalta edeltää naismurhaa?
  • Onko uhria kontrolloitu, uhkailtu tai eristetty?
  • Ilmoitetaanko väkivallasta viranomaisille?
  • Onko väkivalta aiheuttanut muiden palvelujen käyttöä?
  • Olisiko väkivallan kierre voitu katkaista aiemmin?
  • Tunnistetaanko riskitekijät?
  • Otetaanko kokijoiden pelon ja turvattomuuden tunteet tosissaan? 

Asiantuntijat: Suomeen pysyvä lähisuhdesurmien tutkimustoiminto!

Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio esittää lähisuhteessa tapahtuvien henkirikosten tutkimustoiminnon perustamista Suomeen sekä naismurhien tilastoinnin ja datankeruun kehittämiseen merkittäviä lisäresursseja. Erillinen tutkimustoiminto lisäisi tietopohjaa naisiin kohdistuvista henkirikoksista, niiden syistä, kehityskuluista sekä seurauksista. Näin lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan tunnistaminen tehostuisi, varhaisiin hälytysmerkkeihin voitaisiin puuttua nykyistä paremmin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisy tehostuisi.

Naismurhien ennaltaehkäisy on mahdollista

Naismurha on usein pitkään jatkuneen väkivallan, alistamisen ja kontrolloinnin viimeinen ja peruuttamaton muoto. Erityisesti aiempi väkivalta, häirintä sekä toimintaa kaventava pakottava kontrolli, uhkailu, eron jälkeinen väkivalta ja vaino on tunnistettu merkittävinä varoitusmerkkeinä henkeä uhkaavan väkivallan näkökulmasta. Naismurhien nimeäminen liittyy näin myös naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotojen ja jatkumon tunnistamiseen.

Väkivallan kierteeseen voidaan puuttua monessa vaiheessa, kunhan varoitusmerkit tunnistetaan ja tieto kulkee eri toimijoiden välillä. Tämä vaatii toimivia käytänteitä, osaamista, moniammatillista yhteistyötä, riskinarviointi, toimivaa lainsäädäntöä, rikosvastuun toteutumista sekä riittäviä resursseja. Yksi keino on moniammatillinen riskinarviointi (MARAK, thl.fi), jossa poliisi, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä väkivaltatyötä tekevät järjestöt arvioivat yhdessä lähisuhdeväkivaltaa kokevan tilannetta ja sopivat toimista turvallisuuden parantamiseksi.

Järjestöillä on merkittävä rooli, mitä tulee väkivaltaa ennaltaehkäisevään työhön. Moni väkivaltaa kokeva hakee apua ensin järjestöltä, esimerkiksi auttavasta puhelimesta tai muista matalan kynnyksen palvelusta. Lisäksi järjestöillä on usein moninaista erityisosaamista esimerkiksi eron jälkeisestä väkivallasta, seksuaaliväkivallasta, vainosta, kunniaan liittyvästä väkivallasta, ihmiskaupasta tai muista tilanteista, joissa nainen on haavoittuvassa asemassa. Myös väkivallan tekijöiden kanssa tehtävä katkaisutyö on lähinnä (90 %) järjestöjen toteuttamaa. (julkari.fi)

Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio: Naismurhien ennaltaehkäisyssä tärkeää on puuttua asenneilmapiiriin väkivallan taustalla sekä purkaa käsityksiä siitä, miltä henkeä uhkaava väkivalta näyttää. Tämä vaatii sitä, että väkivaltaa tarkastellaan yksittäisten tekojen sijaan kokonaisuutena.

Suomessa henkirikokset vähenevät.

Naisiin kohdistuvat eivät.

Miehiin kohdistuvat henkirikokset on viime vuosina saatu laskemaan, kun taas naisiin kohdistuvat ovat pysynyt ennallaan (helda.helsinki.fi), ja parisuhdesurmien osalta jopa kasvaneet. (julkari.fi). Tämä osoittaa, että henkirikoksia voidaan estää tapahtumasta. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen vaatii erityisiä toimenpiteitä, sillä se on luonteeltaan erilaista kuin muu väkivalta.

Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio on laatinut 60 ratkaisua helpottamaan päättäjien työtä naismurhien ja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Tutustu ratkaisuihin alla olevasta linkistä:

Infosivun ovat koonneet NYTKIS ry:n vaikuttamistyön asiantuntija Katariina Haapea ja korkeakouluharjoittelija Sonja Kinnunen.