Ani Iivanainen: Sateenkaari-ihmisiin kohdistuva syrjintä, vihapuhe ja viharikokset

Kuva Ani Iivanaisesta.

Vihapuhe, syrjintä ja viharikokset tai niiden uhka on läsnä sateenkaari-ihmisten elämässä ja arjessa jollain tavalla joka päivä – koulussa, työpaikoilla, perheessä ja vapaa-ajalla. Usein kuulee enemmistöön kuuluvien sanovan, että nämä asiat koskettavat vain pientä osaa ihmisiä ja kysyvän, miksi sateenkaari-ihmisten oikeuksien loukkauksia pidetään jatkuvasti esillä.

Kuinka isoa joukkoa ihmisiä sateenkaariasiat ja sateenkaarevuus sitten koskettaa?

Erilaisten kyselytutkimusten mukaan länsimaissa seksuaalivähemmistöihin kuuluu noin 10-15 prosenttia ja sukupuolivähemmistöihin noin 5-10 prosenttia ihmisistä. Tietyissä ikäryhmissä prosenttiluvut ovat tästä korkeampia. Kun ajatellaan, että jokaisella sateenkaari-ihmisellä on perheenjäseniä, läheisiä, tuttavia, harrastus-, koulu- ja työkavereita niin päästään siihen, että sateenkaariasiat itse asiassa koskettavat suurinta osaa meistä ihmisistä joko suoraan tai välillisesti.

Suomi mainitaan usein tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden mallimaana. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät kuitenkaan toteudu vähemmistöjen ja muuten syrjityssä asemassa olevien ihmisten elämässä. Vihapuheesta, syrjinnän ja väkivallan pelosta sekä rakenteellisesta epätasa-arvosta johtuen iso osa sateenkaari-ihmisistä Suomessa ei voi elää omana itsenä turvallisesti ja avoimesti. Lainsäädännölliset muutokset vaikuttavat tutkitusti ihmisten asenteisiin ja sitä kautta yhteiskunnallisiin rakenteisiin, mutta valitettavassti muutokset vaikuttavat viiveellä. Aktiivista muutostyötä tekeviä liittolaisia tarvitaan siis myös arjen tasolla.

Nuoret

Nuorten hyvinvointia kartoitetaan Suomessa laajimmin ja kattavimmin säännöllisellä THL:n kouluterveyskyselyllä. 8-9 luokkalaisille sekä toisen asteen opiskelijoille teetetyn vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan 8 prosenttia nuorista ei identifioidu heteroiksi ja 4 prosenttia ei määrittele tai ei osaa sanoa seksuaalista suuntautumistaan. Toisin sanoen yhteensä 12 prosentin identiteetti on selkeästi muuta kuin yksiselitteisesti hetero. 2,2 prosenttia nuorista ei identifioidu binäärisesti tytöiksi tai pojiksi ja yhteensä noin 3 prosenttia määrittelee itsensä sukupuolivähemmistöön kuuluvaksi.

Kouluterveyskyselyt osoittavat, että sateenkaarinuoret voivat huonommin kuin muut samanikäiset nuoret. He myös kohtaavat enemmän syrjintää ja väkivaltaa sekä jäävät useammin yksin ja ilman aikuisten tukea.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista 12–15 prosentilla ei ole yhtään läheistä ystävää ja itsensä yksinäiseksi tuntee reilu 25 prosenttia. Lisäksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista vain noin 60 prosenttia kokee saavansa apua silloin, kun sitä todella tarvitsee.

Kiusaamiskokemukset ovat yleisempiä sateenkaarinuorten keskuudessa kuin muilla nuorilla. Sateenkaarinuoret ovat kokeneet muita nuoria useammin fyysistä uhkaa ja seksuaalista häirintää. Lisäksi seksuaaliväkivallankokemukset ovat yleisempiä kuin muilla nuorilla. Sateenkaarinuoret joutuvat kotonaan muita nuoria enemmän henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. Esimerkiksi 20 prosenttia sateenkaarevista yläkoululaisista kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa ja yli 40 prosenttia heistä kokee kotonaan myös henkistä väkivaltaa. 70 prosenttia sateenkaarinuorista on kokenut ahdistelua ja syrjintää elämässään ja 15–17-vuotiaista yli puolet on kohdannut sateenkaarivihamielistä kommentointia tai käytöstä koulussa.

Aikuiset

Nuorten kokemusten ohella myös sateenkaariaikuisten kohtaama syrjintä, vihapuhe, viharikokset ja väkivallan kokemukset ovat huolestuttavan yleisiä.

Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) kyselytutkimuksen mukaan 92 prosenttia suomalaisista sateenkaari-ihmisistä on työpaikallaan seksuaali- tai sukupuoli-identiteettinsä suhteen jossain määrin kaapissa. Vain 8 prosenttia heistä on työelämässä täysin avoin omasta identiteetistään ja 20 prosenttia on kokenut työpaikallaan syrjintää. Lisäksi 46 prosenttia sateenkaari-ihmisistä on jäänyt työpaikallaan vaille oikeuksiensa puolustamista. Tässä asiassa Suomi on Euroopan unionin huonoimmalla sijalla.

Suomalaisten sateenkaarijärjestöjen teettämän sukupuolivähemmistöjä koskevan työelämäkyselyn mukaan vastaajien työkavereista 47 prosenttia on ollut vaivautuneita työkaverinsa sukupuolen tai sen ilmaisun takia. 31 prosenttia on naljaillut ja 30 prosenttia on pyrkinyt eristämään työkaverinsa sukupuolivähemistöön kuulumisen vuoksi. Vastaajien esihenkilöistä 37 prosenttia on ollut vaivautunut alaisensa sukupuolen tai sen ilmaisun takia. 22 prosenttia on haukkunut tai käyttänyt epäasiallista kieltä, 11 prosenttia on pyrkinyt eristämään ja 6 prosenttia pyrkinyt irtisanomaan alaisensa sukupuolivähemmistöön kuulumisen vuoksi.

ILGA Europe:n vuoden 2019 kyselyn mukaan suomalaisista vastaajista 36 prosenttia on kokenut häirintää ja 31 prosenttia syrjintää elämässään. On erittäin huolestuttavaa, että vain 16 prosenttia on ilmoittanut kokemastaan fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta viranomaisille.

Suomi on vasta kahdennellatoista sijalla  ILGA Europe:n vuoden 2022 eurooppalaisessa sateenkaarioikeuksien vertailussa ja Suomessa toteutuu vain 60 prosenttia ILGA-Europen edellyttämistä toimista sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksien takaamiseksi. Suomen sijoitus on laskenut merkittävästi, sillä maamme ihmisoikeustilanne ei ole parantunut ja muut maat ovat vastaavasti parantaneet lainsäädäntöään.

Euroopan perusoikeusviraston kyselyn mukaan 60 prosenttia sateenkaari-ihmisistä on epäröinyt pitää kumppania kädestä julkisesti häirinnän pelossa ja kolmasosa on kohdannut syrjintää mennessään ulos syömään, juomaan tai seurustelemaan. 40 prosenttia sateenkaari-ihmisistä on kokenut identiteettinsä vuoksi häirintää viimeisen vuoden sisällä. 20 prosenttia transihmisistä ja intersukupuolisista on joutunut fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi, mikä on 2 kertaa useammin kuin muut sateenkaari-ihmiset.

ILGA Europe:n mukaan sateenkaari-ihmisiin kohdistunutta verkkovihapuhetta ja fyysistä väkivaltaa on raportoitu vuonna 2019 maailman laajuisesti aiempaa enemmän. Lisäksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tapahtumia on estetty ja äärioikeiston tai muiden sateenkaari-ihmisten oikeuksia vastustavien tahojen mielenilmaukset ovat lisääntyneet. Kokonaisuudessaan erilaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvien vihan ilmaisujen ja viharikosten määrä on kasvanut.

Viharikokset

Viharikosten tilastotiedon kerääminen ja tutkiminen on haastavaa, koska vain pieni osa rikoksista ilmoitetaan poliisille. Tasa-arvovaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle 2018 tuodaan esille, että häirintä, vihapuhe ja väkivalta voivat olla sukupuolittuneita vallankäytön muotoja, jotka kohdistuvat eri tavalla naisiin, miehiin ja sukupuolivähemmistöihin. Kyseisten ilmiöiden käsitteleminen sukupuolineutraaleina estää tehokkaan puuttumisen niihin.

“Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2021” -raportin mukaan homo- ja transfobisia rikoksia on tapahtunut melkein kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuotena. Kasvua on lähes 100 prosenttia. Suurin osa raportoiduista rikoksista on kunnianloukkauksia (35 prosenttia), mutta pahoinpitelyjen määrä on myös huolestuttava (24 prosenttia). Valtaosassa motiivina on ollut homofobia (80 prosenttia). Myös laittomien uhkausten, vahingontekojen, kotirauhan rikkomisten ja syrjintärikosten määrät ovat nousseet edelliseen vuoteen verrattuna.

Uhrin oletettuun tai todelliseen seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvien viharikosilmoitusten määrä on noussut 85 prosentilla. Erityisen huolestuttavaa on, että melkein 40 prosentissa näistä tapauksista rikoksista epäilty on ollut asianomistajalle ennestään tuttu.

Yleisin viharikoksen tapahtumapaikka on katu, tori tai muu julkinen ulkona oleva paikka (20 prosenttia). Seuraavaksi eniten tapahtuu rikoksia, joiden tapahtumapaikka on uhrin asuintalon piha tai porraskäytävä (14 prosenttia). Kolmanneksi yleisimmin tapahtumapaikka on internet (13 prosenttia) ja neljänneksi yleisimmin uhrin asunto (11 prosenttia). Muita melko yleisiä tekopaikkoja ovat erilaiset julkiset rakennukset, koulut tai koulualueet sekä julkisen liikenteen kulkuvälineet.

Myös Pride-tapahtumiin ja -kulkueisiin kohdistuu usein viharikoksia. STT:n selvityksen mukaan valtaosa Suomessa järjestettävistä Pride-ihmisoikeustapahtumista on kohdannut häirintää tai ilkivaltaa. Tapahtumajärjestäjien mukaan yleisimpiä viharikoksia ovat asiaton ja loukkaava puhe sekä sateenkaarilippujen varastaminen ja tuhoaminen. Vakavimpia rikoksia ovat olleet tappouhkaukset, tarrojen alle piilotetetut partaterät ja kaasuhyökkäys.

Suomen laissa syrjintärikos ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan sisältävät vihamotiivin, joka voi olla myös peruste koventaa tuomiota monista eri rikoksista. Suurin osa sateenkaari-ihmisten kohtaamista viharikoksista ei tule poliisin tietoon, koska seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät koe voivansa luottaa siihen, että he saavat apua sitä tarvitessaan eivätkä siihen, että heitä kohdellaan asianmukaisesti. Suomessa tarvitaan systemaattista ja jatkuvaa poliisihenkilöstön kouluttamista sateenkaarevista ihmisoikeuksista  ja rikoksen uhriksi joutuneiden sateenkaari-ihmisten kohtaamisesta.

Seksuaalikasvatuksen merkitys

Tieto ja ymmärrys ovat toimivia keinoja edistää kaikkien ihmisten turvallisuutta ja ihmisoikeuksia. Tarvitsemme ajantasaiseen ja tutkittuun tietoon perustuvaa koko väestön kattavaa seksuaalikasvatusta, joka alkaa ikätasoisesti neuvolasta ja päiväkodista jatkuen ikäihmisten palveluihin asti. Ikätasoinen seksuaalikasvatus sisältää mm. oman ja toisen kehojen rajat, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden, moninaiset perheet ja suhteet, ilon, nautinnon, turvallisuuden, rauhan tutkia ja kommunikoinnin.

On tärkeää, että seksuaalikasvatus otettaisiin osaksi myös eri alojen perus- ja täydennyskoulutusta, jotta ajantasainen tieto tavoittaisi kaikki kohtaamistyötä tekevät ammattilaiset.

Näissä asioissa Suomessa on vielä paljon parannettavaa ja suunnitelmallista muutostyötä tehtävänä.

Ani Iivanainen
sosionomi-diakoni AMK
seksuaalineuvoja (SSS)
sukupuolentutkimuksen maisteriopiskelija (Helsingin yliopisto)
kirjoittaja
kouluttaja

Lähteitä ja kirjallisuutta:

The Human Rights Campaign Foundation: A Workplace Divided 2018

https://hrc-prod-requests.s3-us-west-2.amazonaws.com/files/assets/resources/AWorkplaceDivided-2018.pdf?mtime=20200713131850&focal=none

THL: kouluterveyskyselyt

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely

Kohti sateenkaari ystävällisempää Suomea

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163566/OM_2021_26_SO.pdf

Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa?

https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/verkkojulkaisut/361-Sateenkaarinuoret

Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2021

https://www.theseus.fi/handle/10024/780352

ILGA-Europe annual review ja rainbow map

https://ilga-europe.org/

Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) kyselytutkimus sateenkaari-ihmisille 2022

https://fra.europa.eu/fi

Työelämäkysely: Seta ry, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus, Trasek ry, Trans ry, Transfemiiniinit, Translasten ja -nuorten perheet ry, Non-Binary Voices / Ei-binäärisiä ääniä -ryhmä ja DreamWearClub ry

Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018

https://tasa-arvo.fi/documents/25249985/49416869/Tasa-arvovaltuutetun+kertomus+eduskunnalle+2018+(PDF).pdf/369255ef-09e9-0d06-92ab-0e07d6a9cbcb/Tasa-arvovaltuutetun+kertomus+eduskunnalle+2018+(PDF).pdf?t=1608219202885

Jukka Lehtonen: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa 2006

https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/seksuaali-ja-sukupuoliv%C3%A4hemmist%C3%B6t-suomen-kunnissa-keinoja-ja-ideo

Johanna Jalonen: Pitäisikö seksuaalivähemmistöillä olla oikeus elää haluamallaan tavalla?

Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta homoseksuaaleihin 2000-luvulla

STT: Poltettuja sateenkaarilippuja, tappouhkauksia, tarrojen alle piilotettuja partateriä ja kaasuhyökkäys – lähes kaikki Suomen pride-tapahtumien järjestäjät ovat kohdanneet häirintää ja ilkivaltaa