Anni Marttinen: ”Kannattaisko tytön mennä takaisin koulun penkille?”

Kuva Anni Marttisesta.

”Minä en ainakaan ota talousneuvoja naiselta.”

”Mistäköhän Tylypahkasta tääkin on tutkintonsa saanut?”

”Oletko ekonomisti vai humanisti?”

”Miten tää on päästetty pääekonomistiksi?”

”Näin käy kun naiset ohjaa taloutta. Retuperällä kaikki.”

Näitä muistellessa ja lukiessa nousee syke. Tulee puristava tunne rintaan ja ahdistaa. Muistan ikävimmät ja viimeiaikaisimmat slurrit erityisesti tiktokista.

Lähdin twitteristä suurimmaksi osaksi (vähensin sen käyttöä runsaasti) naisvihan ja kiusaamisen vuoksi kohta kaksi vuotta sitten. Twitterin algoritmi toimii niin, että vastakkaiset mielipiteet ja kommentit aiheuttavat liikennettä, johon twitter syöttää lisää vastakkaisia mielipiteitä, mikä generoi twitterille lisää rahaa. Tässähän ei ole periaatteessa mitään pahaa, itseasiassa debattihan on hyvästä tiedon lisäämiselle ja ymmärtämiselle. Kun mennään vihapuheen ja kiusaamisen puolelle, syntyy ongelmia.

Naisia on suhteessa edelleen vähän aktiivisena somessa talouskeskustelussa, erityisesti ekonomisteja. Meitä on muutamia. Keskustelua dominoi silti miehet. Ekonomistinaiset, jotka kehtaavat olla jotain mieltä esimerkiksi politiikasta, joutuvat usein targetoiduksi somessa.

Muistan, kun aloitin ”twitter-uraani” vuonna 2018 ja olin saapunut EKP:stä Frankfurtista Suomeen, kuinka järkyttynyt olin ”twitter-keskustelujen” tasosta. Muistan ajatelleeni, että ilmeisesti on ok, että akateemiset kollegat haukkuvat ja vähättelevät toisiaan avoimesti koko kansan edessä. Aikuiset miehet. Näissä keskusteluissa ei melkein koskaan ollut naisia. Minulle kerrottiin ”piireissä”, että haukkuminen ja alentava puhe on somessa ihan ok. Ajattelin, että ok, jos haluan saada ääntä kuuluviin, minun tulee solahtaa tähänkin äijä-kulttuuriin.

Kestin sitä hulluutta muutaman vuoden. Kun seuraajia tuli tarpeeksi ja trollit löysivät tilini, oli aika siirtyä toisaalle. Mielenterveyteni kärsi somen vihapuheesta ja jouduin töistäkin sairaslomalle. Nykyään pidän pääsomeani instassa ja tiktokissa.

Vielä 2019 työnantajat lähes vaativat ekonomisteja olemaan aktiivisia twitterissä. Tätä kuormaa harvoin huomioidaan työn arvioinnissa tai palkassa. Nykyään tärkeitä päättäjiä ja toimittajia päivystää myös instagramissa, mikä on ainakin oman kokemukseni mukaan turvallisempi paikka naisille. Siellä algoritmit toimivat eri tavalla. Olen saanut usealta naistalousasiantuntijalta viestiä siitä, etteivät he ikinä menisi twitteriin tai ovat poistuneet sieltä juuri vihapuheen takia.

Käyn mielelläni keskustelua talousaiheista. Niin kauan, kun keskustelun tarkoituksena on käydä keskustelua ja laajentaa ymmärrystä eikä mollata toista tai pönkittää omaa egoa. Twitterissä laadukkaisiin keskusteluihin törmää todella harvoin. En alennu keskustelemaan ihmisten kanssa, jotka käyttävät toisen nolaamista, targetoimista, väheksymistä tai epäkunnioittamista aseena.

Vihapuhe, kiusaaminen ja targetointi ovat nykyään somen sääntöjen vastaista ja käyttäjiä ja kommentteja poistetaan, kun niistä raportoidaan tarpeeksi. Tämä ”code of conduct” ei ole kuitenkaan neljässä vuodessa estänyt trolleja levittämästä vihapuhetta. Niin kauan kuin vihapuhe ja erityisesti naisiin kohdistuva vihapuhe ei ole kriminalisoitu, demokraattinen ja tasa-arvoinen keskustelu netissä ei ole mahdollista. Vihapuhe on siis este demokratialle.

Aihesanat:

Twitterissä

Naisjärjestöt yhteistyössä - Kvinnoorganisationer i samarbete