BLOGI
Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ihmisoikeusongelma, jonka ehkäiseminen ja katkaiseminen vaativat pitkäjänteistä työtä. Sosiaali- ja terveysjärjestöihin kohdistuvat leikkaukset eivät heikennä vain yksittäisiä toimintoja, vaan koko väkivaltatyön perustaa: avun saatavuutta, laatua, kehittämistä ja ennaltaehkäisyä. Leikkausten seuraukset näkyvät konkreettisesti huolena siitä, saavatko väkivaltaa kokeneet ja käyttäneet apua riittävän varhain, kirjoittavat Tiina Muukkonen ja Ilona Mäki Ensi- ja turvakotien liitosta.
Tutkimuksen mukaan lähes joka toinen 16–74-vuotias nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa elämänsä aikana. Kaikista 16–74-vuotiaista suomalaisista 75 prosenttia on kokenut henkistä, fyysistä tai seksuaaliväkivaltaa lähisuhteessa ainakin kerran elämässään. Sote-järjestöt ovatkin vuosikymmenten ajan kehittäneet sinnikkäästi keinoja ehkäistä ja katkaista naisiin ja lapsiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa – turvakodeista väkivaltaa käyttäville suunnattuihin ohjelmiin ja avopalveluihin.
Nyt historiallisen suuret rahoitusleikkaukset uhkaavat tätä työtä samaan aikaan, kun naismurhat, naisviha, lasten kaltoinkohtelu ja nuorten seurusteluväkivalta osoittavat avun tarpeen olevan suuri. Nykyisellään turvakodit ovat THL:n koordinoimaa lakisääteistä toimintaa akuutin kriisin hetkellä, mutta STEA:n avustuksilla katetaan suuri osa muusta väkivaltatyöstä. Leikkaukset uhkaavat juuri sitä työtä lasten, nuorten, väkivallan uhrien ja väkivaltaa käyttävien parissa, jolla väkivaltaa voidaan ehkäistä ja katkaista ajoissa.
Väkivaltatyön vahvistamiseksi on hallitusohjelmassa päätetty selvittää rakennelain tarvetta hyvinvointialueiden ja kuntien työnä. Hyvältä kuulostava asia näyttää jättävän järjestöt toimijoina ulkopuolisiksi. Ellei järjestöjen toimintaedellytyksiä aktiivisesti tunnisteta, tunnusteta ja turvata, se on samalla Istanbulin sopimuksen (artikla 9) vastainen kannanotto Suomen valtiolta. Myös järjestöt tarvitsevat tukevat rakenteet toimiakseen ja kutsun samaan pöytään niistä keskusteltaessa.
Järjestöjen rooli avun antajana ja kansalaisyhteiskunnan tukijana
Sote-järjestöjen laajaa roolia väkivallan ehkäisyssä ei tunnisteta ja tunnusteta riittävästi. Koska järjestöjen, hyvinvointialueiden ja viranomaisten yhteistyö on ollut tiivistä ja sujuvaa, nykyinen järjestöt unohtava asenneilmapiiri herättää pakostikin järjestöissä kysymyksen: halutaanko järjestöjen erityisosaaminen ja kehittämistyö väkivaltatyössä ajaa tietoisesti alas?
Järjestöt eivät vain täydennä julkista sektoria, vaan ne tekevät ja kehittävät merkittävän osan väkivaltatyön palveluista. Järjestöjen rooli ulottuu kriisiavusta väkivallan ehkäisyyn ja pitkäkestoiseen tukeen. Toiminnassa tunnistetaan henkeä uhkaavia tilanteita, autetaan väkivaltaa kokeneita aikuisia ja lapsia sekä tuetaan väkivaltaa käyttäviä muuttamaan toimintaansa. Järjestöissä on ainutlaatuista osaamista traumasensitiivisestä, sukupuolisensitiivisestä ja systeemisestä väkivaltatyöstä. Sekä syvää osaamista eri väkivallan ilmenemismuodoista ja avun hakijoiden kokemuksista ja tarpeista. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevia väkivaltaa kokeneita tavoitetaan tekemällä etsivää ja jalkautuvaa työtä.
Keskustelu väkivaltatyöstä typistyy usein turvakoteihin. Ne ovat korvaamaton suoja akuutissa kriisissä, mutta väkivallan ehkäiseminen ja katkaiseminen vaativat tukea myös ennen kriisiä ja sen jälkeen. Iso osa lähisuhdeväkivaltaa kokevista ei koskaan tule turvakodin asiakkaaksi. Pelkästään Ensi- ja turvakotien liiton (ETKL) väkivaltatyön avopalveluissa kohdataan vuosittain 5 400 aikuista ja lasta. Mikään määrä turvakotipaikkoja ei tule riittämään, jos kaikki muu väkivaltatyö kokijoiden, tekijöiden ja lasten parissa ajetaan alas.
Järjestöt kehittävät vaikuttavaa ja kustannustehokasta väkivaltatyötä
Järjestöt kehittävät jatkuvasti uusia vaikuttavia tapoja auttaa erilaisissa väkivallan tilanteissa ja vastata toimintaympäristön ajankohtaisiin tarpeisiin.
ETKL:n Suomeen tuoma Lapsen kaltoinkohtelun katkaiseminen -ohjelma auttaa vanhempia luopumaan kaltoinkohtelevista kasvatustavoista ja turvaamaan lapselle väkivallattoman arjen. ETKL:n yhdessä jäsenyhdistysten kanssa kehittämässä ja toteuttamassa Turvallisille raiteille -lähisuhdeväkivallan katkaisuohjelmassa autetaan väkivaltaa käyttäneitä muuttamaan toimintaansa. Järjestöillä on ainutlaatuista erityisosaamista myös esimerkiksi vaativissa eroissa, vainotilanteissa, kunniaan liittyvässä väkivallassa sekä seksuaaliväkivalta- ja seurusteluväkivalta tilanteissa. Lähes kaikki vankilan ulkopuolella lähisuhdeväkivallan tekijöiden kanssa tehtävä väkivallan katkaisutyö tehdään järjestöissä.
Työn tulokset näkyvät myös asiakkaiden palautteessa ja hyvinvoinnissa. ETKL:n väkivaltatyön avopalvelujen viimeisin NPS-luku oli +88, mikä kertoo erittäin korkeasta suositteluhalukkuudesta. Asiakkaat kokevat saaneensa tarvitsemaansa tukea. Asiakastyössä käytettävän Vaikuttavuus esiin -mittarin mukaan asiakkaiden turvallisuus, toiveikkuus ja sosiaaliset suhteet ovat vahvistuneet, arjen sujuminen parantunut ja koettu haitta vähentynyt.
Järjestöjen väkivaltatyö ei ole yhteiskunnalle ylimääräinen kuluerä vaan hyvinvointi-investointi. Varhain tarjottu ja oikein kohdennettu tuki voi ehkäistä väkivallan raaistumista ja vähentää raskaampien palvelujen tarvetta. Järjestötyöhön sijoittaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Tutkimuksen mukaan (Siltala ym. 2022) fyysisen parisuhdeväkivallan arvioidaan aiheuttavan julkiselle terveydenhuollolle noin 150 miljoonan euron suorat lisäkustannukset vuodessa. Jos henkisen lähisuhdeväkivallan oletetaan aiheuttavan vastaavan kustannusnousun, sen vuosittaisiksi lisäkustannuksiksi on arvioitu 861 miljoonaa euroa. Arviot kattavat vain suorat julkisen terveydenhuollon kustannukset.
Järjestöt tunnistavat uusia ilmiöitä, välittävät ihmisten kokemuksia päätöksentekoon ja kehittävät ratkaisuja, joista voi myöhemmin tulla osa vakiintunutta palvelujärjestelmää. ETKL:n historiassa tästä ovat esimerkkejä ensikodit ja Suomen ensimmäiset turvakodit. Nykyisin liitto ja jäsenyhdistykset auttavat vuosittain noin 20 000 ihmistä. Järjestöt on tunnistettava kansallisissa rakenteissa pysyväksi osaksi palveluketjua – ei julkisten palvelujen tilapäiseksi lisäksi.
ETKL:n kaikki 22 väkivaltatyön avopalveluja eri puolilla Suomea tarjoavaa jäsenyhdistystä ovat sitoutuneet yhteisiin laatukriteereihin ja Istanbulin sopimuksen periaatteisiin. Työtä kehitetään ja koordinoidaan, jotta ihmiset saisivat turvallista ja laadukasta apua yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa. Istanbulin sopimus ei ole suositus, jonka voi taloustilanteen kiristyessä sivuuttaa. Se velvoittaa Suomea ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, suojelemaan väkivaltaa kokeneita ja turvaamaan riittävät palvelut sekä valtiota tukemaan järjestöjä, jotka tekevät naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä.
Hyvinvointialueiden vastuun vahvistaminen ei saa syrjäyttää järjestöjen erityisosaamista. Järjestöt eivät ole hyvinvointialueiden kilpailija vaan osa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan auttamisen rakennetta, keskeinen yhteistyökumppani ja kriittinen osa väkivaltaa kokeneiden ja käyttäneiden palvelupolkua.
Leikkausten dramaattiset vaikutukset
Leikkauksissa ei ole kyse vain palvelujen määrästä, vaan myös kansalaisyhteiskunnan kyvystä nostaa esiin vaiettuja ilmiöitä ja tavoittaa palvelujen ulkopuolelle jääviä ihmisiä.
Kun varhaista apua ja vertaistukea mielenterveys- ja päihdeongelmiin, perheiden kriiseihin, yksinäisyyteen ja väkivaltaan vähennetään, ongelmat voivat kärjistyä ja avun tarve kasvaa.
Laadukas väkivaltatyö tarvitsee kohtaavan työn lisäksi tutkittua tietoa, kehittämistä ja ammatillisia rakenteita. Siksi leikkausten vaikutuksia ei voi mitata vain kohtaamisten määrällä, eikä ammattilaisten työtä voida korvata vapaaehtoisilla.
Huoli lähisuhdeväkivallan tilasta Suomessa pitää muuttaa teoiksi
Huoli naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan tilasta ei voi jäädä vain juhlapuheiksi. Väkivaltatyö on rajattava järjestöleikkausten ulkopuolelle. Järjestöille on turvattava pitkäjänteinen, vakaa ja ennakoitava rahoitus väkivallan kaikkien osapuolten auttamiseen sekä väkivallan ehkäisyyn. Avustuksilla on tuettava Istanbulin sopimuksen mukaista työtä.
Mikäli väkivaltatyöhön tulee rakennelaki, on huolehdittava, että se turvaa järjestöjen toimintaedellytykset: rooli asiakastyössä ja sen kehittämisessä hyvinvointialueiden ja kuntien rinnalla on ratkaistu niin, että rahoitusmalli turvaa järjestöissä tehdyn työn. Matalan kynnyksen avun on oltava saavutettavaa, luottamuksellista ja tarvittaessa anonyymia. Hyvinvointialueiden palvelut eivät korvaa järjestöjen erityisosaamiseen perustuvaa tukea, vapaaehtois- ja vertaistoimintaa tai kykyä tavoittaa ihmisiä ennen kuin tilanne muuttuu akuutiksi kriisiksi.
Väkivaltatyön järjestöillä on osaamista, jota yhteiskunnalla ei ole varaa menettää. Leikkauksissa on lopulta kyse siitä, kuinka vakavasti otamme väkivallan ehkäisemisen sekä naisten ja lasten oikeuden turvalliseen elämään.
Kirjoittajat:
Tiina Muukkonen, kehittämispäällikkö
lona Mäki, asiantuntija
Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyö
Lähteet:
Lähisuhdeväkivalta lisää palvelujen käyttöä ja kustannuksia. Siltala ym. 2022. Lähisuhdeväkivalta lisää palvelujen käyttöä ja kustannuksia (julkaisut.valtioneuvosto.fi)
Lähisuhdeväkivaltatyön avopalveluiden asiakkaiden kokemus saadusta tuesta. Infograafi (ensijaturvakotienliitto.fi)
Blogi on julkaistu osana Valoa, ei väkivaltaa -kampanjaa 2026. Tutustu kampanjaan alla olevasta linkistä:
