Perheen ja politiikan tekemisen yhdistäminen on oltava mahdollista kaikille 

Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry:n hallituksen uusi kannanotto muistuttaa, että suomalaista politiikkaa vaivaa edelleen naisiin kohdistuva kaksoisstandardi.

Viime viikkoina julkisessa keskustelussa ovat jälleen esiin nousseet kysymykset huippupolitiikan ja perheen yhdistämisestä. Kuluneella hallituskaudella aihe on ollut julkisuudessa esillä toistuvasti, sillä poikkeuksellisen monet hallituksen ministerit ovat saaneet lapsen hallituskauden aikana tai ovat pienten lasten vanhempia.  

Viimeisin keskustelu käynnistyi, kun Yle julkaisi jutun perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun toiminnasta koronan hoitoon liittyvissä asioissa kuluneen kahden pandemiavuoden aikana. Juttu oli kuvitettu Kiurun kuvasta tehdyllä pahvifiguurilla ja se julkaistiin 10 päivää sen jälkeen, kun Kiuru oli saanut ensimmäisen lapsensa. Syntyi vaikutelma, että Yle osoittelee juuri synnyttänyttä ministeri Kiurua kyvyttömyydestään vastata haastattelu- ja kuvauspyyntöihin vanhempainvapaalta. Juttua on myöhemmin päivitetty, ja Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila esitti julkisen anteeksipyynnön virhearviosta liittyen artikkelin julkaisemiseen. Kyse on kuitenkin Ylen juttua suuremmasta rakenteellisesta kysymyksestä. 

Suomalaista politiikkaa vaivaa edelleen naisiin kohdistuva kaksoisstandardi, jota kulunut hallituskausi naisvaltaisessa johdossa ei ole muuttanut. Hallitusviisikosta kolme puolueensa puheenjohtajaa Annika SaarikkoMaria Ohisalo ja Li Andersson ovat saaneet lapsen ministerikautensa aikana. Nuoret poliittista huippu-uraa tekevät johtajat ovat osoittaneet toiminnallaan, että nainen voi olla sekä äiti että valtionjohtaja. Stereotypiat, naisiin kohdistuvat vaatimukset sekä äitimyytti tuntuvat murentuvan kuitenkin hitaasti. 

Naisten poliittiseen osallistumiseen ja osallisuuteen vaikuttavat jokaisella politiikan tasolla ne vaatimukset, joita julkisuudessakin esitetään politiikassa toimiville naisille.  

”Näiden vaatimusten mukaan naisen ja äidin on oltava jatkuvasti tavoitettavissa ja saatavilla työnsä kontekstissa, mutta hänen tulee toimia myös perinteisen stereotyyppisen kapean äitiroolin vaatimusten mukaan,” NYTKIS ry:n puheenjohtaja Fatim Diarra sanoo. 

Julkinen keskustelu huippupoliitikkojen vanhemmuudesta kohdistuu eri tavalla eri sukupuoliin. Ministerikautensa aikana isyysvapaata pitäneiden miesten poissaolo politiikasta ei ole herättänyt laajaa julkista keskustelua eikä miesministerien pätevyyttä hoitaa toimeaan ole kyseenalaistettu.  

Lisäksi eduskuntaa ei voida pitää malliesimerkkinä tasa-arvoista vanhemmuutta tukevista työpaikoista. Lapsen kanssa vanhempainvapaalla olevan kansanedustajan oikeus osallistua esimerkiksi tärkeisiin äänestyksiin eduskunnassa saattaa vaarantua lasten hoidon puutteen vuoksi. 

Huippunaispoliitikkojen vanhemmuus nousee toistuvasti keskustelunaiheeksi ja politiikassa toimivien naisten kykyä toimia äitinä kyseenalaistetaan. Yhteiskunnan rakenteet toistavat käsitystä äidistä lapsen ensisijaisena huoltajana esimerkiksi varhaiskasvatusjärjestelmän kautta. Töissä käyvälle äidille hyvin tyypillisesti soitetaan kiireessä varhaiskasvatuspaikasta lapsen sairastuessa, vaikka lapsen isä olisi hoitovapaalla ja perheen muiden lasten kanssa kotona.  

”Meidän tulee yhteiskuntana kiinnittää huomiota siihen, millaisia keskusteluja toistuvasti käymme huippuviroissa tai poliittisissa tehtävissä toimivista naisista vanhempina. Jos ylläpidämme kaksoisstandardia, ja epäinhimillisiä vaatimuksia perheellistyville naisille, emme myöskään voi olettaa, että poliittinen osallistuminen on yhtä lailla mahdollista kaikille,” Diarra sanoo. 

Twitterissä

Naisjärjestöt yhteistyössä - Kvinnoorganisationer i samarbete