Odotitko, että kolumnini alkaa historian tunnilla ja tapakulttuuriesittelyllä romaneista?
Jos odotit, saatat pettyä, sillä en kerro niistä, vaan kerron siitä missä ja millaisessa maailmassa romanitytöt ja –naiset elävät tämän päivän Suomessa ja mihin he ovat matkalla oman näkemykseni mukaan.
Romanitytöistä ja –naisista puhuttaessa keskustelu kääntyy usein, edelleenkin, nopeasti, kulttuuriin ja erityisesti romanikulttuuriin liittyviin tapoihin ja vaatetukseen. Samassa yhteydessä keskustelemme oikeutetusti moniperustaisesta syrjinnästä, jota romaninaiset kokevat sukupuolensa ja etnisen taustansa vuoksi, monet, päivittäin. Perinteiseen romaniasuun, mustaan samettiseen näyttävään pitkän hameeseen ja kauniiseen koristeelliseen puseroon eli röijyyn pukeutunut henkilö on silmiin osuva ja toki myös ’prinsessa-ajatuksia’ herättävää, ainakin monilla lapsilla. Joillekin se on myös ’punainen vaate’.
Romaninaiset ja –tytöt kokevat syrjintää usein olivat he sitten perinteiseen romaniasuun pukeutuneita tai ei. Syrjintää tapahtuu myös yhteisön sisällä, vaikka moninaisuus ja monimuotoisuus ovatkin jo arkipäivää myös siellä. Arkipäiväisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yksilönä yhteisöllisen kulttuurin keskellä, osana oleminen, olisi aina helppoa. Vanhempien odotukset ja toiveet, yhteisön tavat ja mallit eivät aina osu yksiin kasvavan nuoren, tytön, maailmaan, jossa koulu ja erilaiset kaveriporukat ja myöhemmin opiskelu- ja työpaikat ovat osa kasvuprosessia, oman paikan etsintää ja oman elämän rakentamista.
Tämän päivän romanitytöt elävät täysin toisenlaisessa maailmassa kuin heidän äitinsä ja suvun vanhemmat romaninaiset. Romaniyhteisö elää kaikkinensa murroksessa ja muutoksessa, joka on käsittääkseni luonnollista ja positiivistakin pienelle vähemmistölle, joka haluaa pysyä yhteiskunnan kehityksessä mukana ja olla yhdenvertaisesti osallisena sitä, unohtamatta omaa historiaansa, kulttuuriansa ja yhteisöään. Yhteisö on suuri voimavara – tämä on korostunut ja korostuu edelleen erityisesti meneillään olevan globaalin kriisin, koronapandemiankin aikana.
Osallisena, toimijana ja osallistujana – yhdenvertaisesti
Osallisuus, toimijuus ja osallistuminen ovat käsitteinä tuttuja ja käytössä päivittäin, mutta toisinaan niin vaikeasti toteutuvia.
Kehitän sekä suunnittelen työkseni ja säännöllisesti tietenkin myös yhdessä romaniväestön ja viranomaisten kanssa. Kaikessa työssäni on punaisena lankana yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen, miten saadaan nämä toteutumaan myös romaniväestön osalta.
’Osallisuuden edistäminen on osa Suomen hallituksen ja Euroopan unionin tavoitteita. Se on nostettu yhdeksi keskeiseksi keinoksi torjua köyhyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä. Osallisuutta edistämällä vähennetään eriarvoisuutta.
Useissa kansallisissa ohjelmissa (myös Romanipoliittisessa ohjelmassa, ROMPO2) ja toimenpide-ehdotuksissa on huomioitu osallisuus ja sen edistämisen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle. Osallisuus on yksi terveyttä edistävä tekijä ja terveyden ja tasa-arvon edellytys. Perustus-, kunta- ja nuorisolaissa käytetään käsitteitä osallistuminen ja vaikuttaminen, jotka ovat väyliä osallisuuteen.’ (THL)
Pidän tuosta edellä olleesta THL:n osallisuuden merkityksen esittelystä, ja etenkin siitä, että siinä nostetaan esille myös vaikuttaminen ja pyrkimys tasa-arvoon.
Romanipolitiikka
Suomessa tehdään romanipolitiikkaa, jossa romaniväestö on osallisena niin suunnittelu- kuin toimija sekä osallistujatahona. Romanipoliittisten ohjelmien tarkoitus on tukea romanien yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta sekä kielellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten oikeuksien myönteistä kehitystä.
Meneillään olevan romanipoliittisen ohjelman (ROMPO2, 2018-2022) keskeisenä tavoitteena on osallistaa ja aktivoida romaneja paikallisesti sekä alue- ja järjestötasolla omien asioidensa ajamiseen. Keskeistä on vahvistaa romanien ja romaneja edustavien järjestöjen kuulemista sekä avata romaneille uusia paikallistason vaikutusmahdollisuuksia heitä itseään koskevissa asioissa.
ROMPO2 arviointi käynnistettiin syksyllä 2021 ja uuden Romanipoliittisen ohjelman (ROMPO3, 2023-2030) valmistaminen käynnistyy niin ikään vielä tänä vuonna. Suomen suunnitteilla oleva uusi romanipoliittinen ohjelma pohjautuu EU-komission lokakuussa 2020 julkaisemaan tiedonantoon, joka luo pohjan koko unionin yhteiselle puiteohjelmalle ja romanistrategialle. Puiteohjelma käynnistyi maaliskuussa 2021 ja se ulottuu vuoteen 2030. Puiteohjelma korostaa erityisesti romanien yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista. Lisäksi ohjelmassa kiinnitetään huomiota romanien koulutukseen, työllisyyteen, hyvinvointiin ja asumiseen.
Missä romanitytöt ja –naiset ovat osallisina, toimijoina ja osallistujina?
Näemme romanityttöjä harrastamassa musiikkia ja tanssia sekä koulujen toiminnoissa innokkaina toimijoina, mutta emme juurikaan esimerkiksi poliittisissa nuorisojärjestöissä tai urheiluseuroissa.
Kouluttautumisen myötä romaninaisia on enenevässä määrin myös pääväestön työkavereina työpaikoilla sekä vapaaehtoistehtävissä mm. seurakunnissa, romanijärjestöissä ja -verkostoissa.
Kansainvälisyys nostaa päätänsä pikkuhiljaa myös. Yhteistyö ulkoministeriön ja Euroopan neuvoston kanssa on jatkunut jo vuosikymmeniä (romaninaiset ja nuoret). Romaniasiat Euroopassa, ihmisoikeudet, yhteinen historia ja vaikuttaminen kiinnostavat vielä varsin pientä osaa, mutta kielitaidon karttuessa uskon, että joukko kasvaa tämän vuosikymmenen aikana.
Poliittinen toimijuus, aktiivisuus ja sitä kautta yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen kuuluu vieläkin vain harvan romaninuoren arkeen. Syy tähän on se, että romaniyhteisössämme puuttuvat mallit poliittisesta toimijuudesta. Romaniväestöön kuuluvia näkyy joitakin etenkin pienten kuntien valtuustoissa, mutta eduskuntavaaliehdokkaita on ollut vain yksittäisiä ja he ovat olleet kaukana läpimenosta. Koulutustason nousun myötä saattaa hyvinkin olla, että näemme vielä ensimmäisen romanitaustaisen kansanedustajan parinkymmenen vuoden sisällä. Tähän vaaditaan luonnollisesti myös romaniyhteisön yhteiset ponnistelut ehdokkaiden vaalimenestyksen takaamiseksi.
Puhumme myös digiloikasta ‘hallitus on asettanut tavoitteeksi tehdä Suomesta modernin ja innostavan oppisen kärkimaan, ja digiloikka on yksi keskeisistä keinoista saavuttaa tämä tavoite’ (peda.net) Tähän digiaikaan ja sen hyödyntämiseen, jota koulut ja oppilaitoksetkin tukevat, ovat myös romanitytöt – ja -naisetkin antaneet oman panoksensa. He ovat kehityksessä mukana tavalla tai toisella, ainakin sosiaalisessa mediassa ja jotkut myös Youtube-kanavien ja podcastien sisältöjen tuottajina. Joillakin ne ovat itsensä näkyväksi tekemisen lisäksi myös aidosti vaikuttamisen kanavia suuremmalle yleisölle. Pidän tätä kehitystä erinomaisena, sillä siinä toteutuvat parhaimmillaan osallisuus, toimijuus, osallistuminen ja vaikuttavuus. Ehkä joillekin heistä media-alasta tulee ammatti. Toivon niin.
Romanit ja tasa-arvotyö
Tasa-arvotyön tekeminen on alkanut myöhään romaniyhteisössä ja siihen on moniakin syitä. Pääsihteerinä aiemmin toiminut Henna Huttu pohti aihetta omassa kirjoituksessaan vuonna 2017 osana STM;n ja EU:n rahoittamaa Sanoista tekoihin –hanketta. Olen itse samaa mieltä monista hänen nostamistaan asioista.
´Osa romaneista vierastaa etenkin julkista tasa-arvokeskustelua, koska sitä on usein käyty ilman todellista dialogia romaniväestön itsensä kanssa, hankalista ja ongelmakeskeisistä lähtökohdista tai romaneille vierailla tavoilla ja tavoitteenasetteluilla. Osittain tätä selittää se, että romaniedustajat ovat puuttuneet keskeisten tasa-arvotoimijoiden verkostoista.’
Muutamassa vuodessa ei ole tapahtunut vielä paljon muutosta tasa-arvotyön rintamalla romaniyhteisön sisällä, mutta tarve ja halu tasa-arvokeskusteluun on jo käynnistynyt ja siihen on saatu apuja myös asiantuntijoilta. Tasa-arvoasiat ja intersektionaalisuus ovat läpileikkaavina myös meneillään olevassa Romanipoliittisessa ohjelmassa ja myös valmisteilla olevassa tulevassa ohjelmassa.
Romaniyhteisössä on alettu puhumaan vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana mies- tai naiserityisestä työstä. Tasa-arvotyössä käytettävä termistö on niin ikään melko tuntematonta ja sitä opetellaan vielä. Romaniyhteisössä on tapahtunut iso positiivinen muutos aiemmin vaietuista epäkohdista puhumisessa. On huomattu, että yhteistyössä ongelmien ratkaiseminen (mm. naisiin kohdistuva väkivalta, kunniaväkivalta, syrjäytyminen, päihteet, rikollisuus) ja hyvinvointiin tähtäävien toimenpiteiden tekeminen kannattaa.
Romaninaisilla ei ole (eikä miehillä) omaa valtakunnallista aktiivisesti toimivaa järjestöä Suomessa – voisi olla aika perustaa sellainen. Toisaalta romaninaisia on mukana ja jäsenenäkin joissakin naisten oikeuksia (ihmisoikeuksia) ajavissa järjestöissä.
Romanitytöt ja –naiset ovat matkalla eteenpäin omina rohkeina itsenään ja valmiina olemaan osa muutosta, sen tekijöinä ja eteenpäin viejinä.
Janette Grönfors
vs. pääsihteeri, erityisasiantuntija
Sosiaali- ja terveysministeriö
Twitter: @ronkstm
LinkedIn: STM/Romaniasiain neuvottelukunta RONK
Instagram: @romaniasiain_neuvottelukunta
Twitter: @Janette_K_G
LinkedIn: Janette K.Grönfors
