Historia

Suomalaisnaisten laaja delegaatio oli vuonna 1987 matkalla kotiin Moskovasta suuresta kansainvälisestä naisten konferenssista, kun Sosialidemokraattisten naisten pääsihteeri Marianne Laxén keksi ehdottaa joukolle yhteistä elintä hoitamaan lukuisia kansainvälisiä tehtäviä, joita jokainen taho hoiti omillaan. Niinpä syyskuussa 1988 perustettiin Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry. Sen jäseniksi liittyivät kaikkien eduskuntapuolueiden naisjärjestöt, mikä on yhä tänä päivänä varsin ainutlaatuista maailmassa.

Perustamissopimus

Perustamiskokouksessa tehtiin sopimus, johon kirjattiin, että toimikunta kokoontuu tarvittaessa ja jokaisella jäsenjärjestöllä on siinä kolme edustajaa. Päätökset tehdään konsensusperiaatteella. Toimeenpano- ja valmisteluelimenä toimii järjestöjen pääsihteereistä tai vastaavista muodostettava sihteeristö. Puheenjohtajajärjestö vaihtuu vuosittain ja puheenjohtajajärjestö vastaa käytännön työstä ja toimii myös tilinpitäjäjärjestönä. Syksyllä pidettävässä toimikunnan kokouksessa sovitaan aina seuraavan vuoden yhteistyöprojektista.

Alkuperäisen yhteistyösopimuksen periaatteita noudatetaan edelleen. Vaikutusvalta ei perustu jäsenjärjestön suuruuteen (ainoastaan kevät- ja syyskokousten osallistujamäärä 1-4 riippuu järjestön
suuruudesta) ja puheenjohtajuus kiertää. Konsensusta pyritään noudattamaan edelleen. Viime vuosina konsensus on toiminut käytännössä joskus siten, että yhteinen kanta on hyväksytty, pöytäkirjaan on merkitty, että jäsenjärjestö X ei kantaa allekirjoita.

Jäsenemme

Perustussopimuksen allekirjoittivat Kehittyvän Suomen Naiset ry., Keskustapuolueen naiset ry., Kokoomuksen Naisten Liitto ry., Liberaalisen kansanpuolueen Naiset ry., Naisjärjestöjen Keskusliitto ry., Naisjärjestöjen Demokraattinen toimintakeskus ry., Sosialidemokraattiset Naiset, Suomen Kristillisen Liiton naiset ry., Suomen Naisten Demokraattinen Liitto ry., Svenska Kvinnoförbundet rf., Unioni Naisasialiitto Suomessa ry ja Vihreät Feministit ry.

Perustajajärjestöjen lisäksi toiminnassa ovat olleet mukana SUNS eli Suomen Naistutkimuksen Seura, Perustuslailliset Naiset, Liberaalinaiset ja Liikkeen Naiset.

Perustajajäsenistä toimintansa ovat lakkauttaneet Kehittyvän Suomen Naiset ry (Suomen Maaseudun puolueen naisjärjestö) ja Naisjärjestöjen Demokraattinen toimintakeskus ry (Deva ry naisjärjestö) ja Liberaalisen Kansanpuolueen Naiset ry. Suomen Naisten Demokraattinen Liitto ry siirsi toimintansa vuonna 1990 perustettuun Vasemmistonaiset-verkostoon. Nykyisten sääntöjen mukaan jäseninä ovat eduskuntapuolueiden naisjärjestöt – eli edellä mainittujen lisäksi myös Perusnaiset ry sekä Liikkeen Naiset ry – ja kolme ei-poliittista järjestöä eli NJKL, Unioni ja SUNS.

Perustamisajankohtana Suomen ulkopolitiikkaan liittyi yhtenä osana tiivis yhteys Itä-Euroopan maiden naisjärjestöjen kanssa. Puolueettomana maana Suomi pystyi toimimaan välittäjänä idän ja lännen välissä, myös nais- ja tasa-arvokysymyksissä, joissa naisjärjestöjen yhteistyö toi lisää resursseja.

Koska perustavassa kokouksessa päätettiin, että puheenjohtajuus kiertää aakkosjärjestyksessä ja että aakkoset alkavat S-kirjaimesta. Ensimmäinen puheenjohtajajärjestö oli Sosialidemokraattiset
Naiset ja puheenjohtaja Vappu Taipale.

“Naisliike tuntuu etenevän syklisesti, kuin edettäisiin ylöspäin aukenevaa spiraalia, aina palataan vanhoihin teemoihin, mutta aiemmasta viisastuneena, monipuolisempana, vahvempana,” Vappu Taipale kirjoitti vuonna 1998.

Ensimmäinen toimintavuosi

Ensimmäinen toimintavuosi keskittyi kansainvälisiin asioihin, kuten järjestön alkuperäinen tarkoitus olikin. Ensimmäiseksi vieraaksi saapui Neuvostonaisten Komitean vastavalittu puheenjohtaja Zoja Puhova. Hänet tutustutettiin mm. tasa-arvolain toteutukseen ja tasa-arvovaltuutetun työhön, kunnallisten tasa-arvotoimikuntien työhön, naistutkimukseen, naisten ay-toimintaan, tietotekniikan käyttöön, kansanterveystyöhön ja alkoholistien hoitoon. Vieras tapasi esimerkiksi naisministereitä, kansanedustajia ja presidentti Koiviston.

Vuoden ohjelmassa oli yhteinen seminaari Riiassa yhteistyössä Neuvostonaisten komitean kanssa. Seminaarin antia olivat mm. Mummot rauhan puolesta -liikkeen aloitus ja “Itämeri terveeksi” -konferenssiin suunnittelu. NYTKIS kutsui vieraakseen Latvian mikrobiologian instituutin johtajan vierailulle. Vierailun päätteeksi järjestettiin seminaari “Naisetko Itämeren pelastajiksi?!”

Vuoden aikana NYTKIS tapasi mm. rouva Tellervo Koiviston, DDR:n naisjärjestön varapuheenjohtajan, PLO:n edustajan, Polisarion edustajan, Länsi-Saharan maaherran ja Punaisen Puolikuun edustajan.

NYTKIS-edustaja osallistui YK:n naisten asemaa käsittelevä toimikunnan kokoukseen Wienissä. Naiset-Rauha-Ekologia seminaariin Moskovassa osallistui neljä edustajaa. Euroopan Neuvoston tasa-arvoministereiden kokouksessa ja Pohjoismaiden Neuvoston seminaarissa Norjassa oli mukana NYTKIS-edustajat. NYTKIS ilmoitti olevansa valmis vastaanottamaan Pohjoismaisen Forumin käytännön järjestelyt, mikäli se järjestettäisiin Suomessa.

Ensimmäisenä vuonnaan NYTKIS esitti Ulkoministeriölle, että kehitysyhteistyöosastolla on käynnistettävä erillinen naisten asemaa kehitysyhteistyössä tarkasteleva projekti.

Euroopan integraatioon liittyen NYTKIS järjesti seminaarin Vanhalla ylioppilastalolla “Naisten Eurooppa” ja jatkoseminaarin “Omin jaloin yhteisessä Euroopassa”. Ensimmäisen vuoden aikana alueellisia NYTKIS:ejä perustettiin kuusi eri puolille Suomea. NYTKIS päätti kokouksessaan marraskuussa ryhtyä viemään eteen päin Sama palkka samanarvoisesta työstä -ajatusta eri keinoin. Mm. Tulopoliittisen selvitystoimikunnan puheenjohtajalle Sixten Korkmanille luovutettiin asiasta vaatimuspaperi.

Yli 30 vuotta vaikuttamistyötä

Kesällä 1994 NYTKIS valmisteli sekä osallistui Pohjoismaiseen foorumiin sekä vuonna 1995 Pekingissä pidettyyn YK:n naisten asemaa käsittelevään maailmankonferenssiin. Jälkimmäisen tuloksena syntynyttä Pekingin julistusta NYTKIS on ajanut ja sen täytäntöönpanoa seurannut Suomessa.

Kansainvälisyys on ollut NYTKIS:in toiminnassa merkittävä elementti. NYTKIS on eurooppalaisen naisjärjestöjen kattojärjestön European Women’s Lobbyn jäsen ja järjestöllä on siellä hallituspaikka. NYTKIS on vuosien varrella osallistunut eurooppalaiseen naisten väliseen yhteistyöhön ja kampanjoinut feministisen Euroopan puolesta.

Tämän tekstin kirjoittamisessa auttoi Lena Paju