Olemme edelleen epävarmoja siitä, miten naisten ja tyttöjen perusoikeudet toteutuvat uudessa järjestelmässä. Vammaisilla naisilla ja tytöillä epävarmuus on tätäkin suurempaa, koska meneillään on useita suoraan heidän elämäänsä vaikuttavia uudistuksia samanaikaisesti: vammaispalvelut, kuntoutus, sosiaaliturva.
Lainsäädäntö muuttuu, myös palvelujen järjestämisen tavat ja vastuutahot muuttuvat. Tämä kaikki vaikuttaa välittömästi siihen, miten palvelu toimii -tai ei toimi- asiakkaan näkökulmasta. Jos matkasi toteutuksesta vastaa hyvin vaihtelevasti toimiva ”Kyyditys keskus”, on vammaisella työntekijällä, opiskelijalla, kuntoutujalla uusi jännitysmomentti joka päivä. Jos auto ei tule, ei työ, opiskelu tai kuntoutuskaan voi toteutua ajallaan. Kuljetuspalveluja on ns. kehitetty yli kahden vuosikymmenen ajan, läpi taksiuudistuksen ja uudistuksen korjaussarjan; koronaepidemian, joka totutti meidät uudestaan neljän seinän sisälle. Nyt kun maailma jälleen avautuu, pääsemme mekin vapaaehtoisesta karanteenista, kun se auto vaan tulisi.
Elämän peruspilarit ovat liikkeessä. Tietämättömyys tulevasta pelottaa etenkin ihmistä, joka on arjessaan riippuvainen siitä, että palvelut aidosti toimivat oikea-aikaisesti riittävinä ja asiakkaan tarpeen mukaisina. Miten turvataan se, että vammaisasioita ylipäätään käsitellään? Miten varmistetaan vammaisten ihmisten mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon joko suoraan tai heitä edustavien järjestöjen kautta?
Vammaisjärjestöjen kerryttämä asiantuntemus ja tieto arjen toimivuudesta tulee käyttää hyödyksi. Huomattava on myös se, että vammaiset naiset ja tytöt ovat naisia ja tyttöjä. On rohkaisevaa, että sukupuolisensitiivisyyteen on alettu kiinnittää huomiota myös mm. eduskunnan oikeusasiamiehen kanteluratkaisuissa ja tarkastuksissa. Kannustaa jatkamaan työtä vammaisten naisten ja tyttöjen puolesta osana sukupuolittuneen väkivallan torjumiseksi tehtävää työtä. Siksi yhteistyö naisliikkeen kanssa on entistä tärkeämpää.
Vammaisjärjestöjen rooli asiakkaiden, sujuvien prosessien sekä vammaisjärjestöjen antaman ohjauksen ja neuvonnan osalta tulee tunnistaa osaksi sote-uudistusta ja sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseja. Samoin prosesseihin on kytkettävä vammaisjärjestöjen tarjoama vertaistuki, kokemustoimijatoiminta sekä muu järjestötoiminta. Vammaisjärjestöjen riittävät resurssit tulee varmistaa myös tulevaisuudessa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksessa tärkeää on, että vammaisten ihmisten palvelut järjestyvät riittävinä, yksilöllisiin tarpeisiin vastaavina palvelukokonaisuuksina. Monet vammaiset ihmiset ovat usein elämänmittaisesti riippuvaisia erityispalveluista.
Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta painotti lausunnossaan 17/2021 vp sote-uudistuksesta: ”Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin erityistä huomiota heikommassa asemassa oleviin henkilöihin. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Osallisuus, syrjintäkielto, esteettömyys ja saavutettavuus ovat vammaissopimuksen johtavia periaatteita.”
Asiakaslähtöisen kokonaisuuden rakentaminen tukee vammaisen ihmisen itsenäisyyttä ja yhdenvertaisuutta. Tämä tukee palveluintegraation tavoitetta.
Lakkautettaessa kehitysvammalain mukaiset erityishuoltopiirit tulee varmistaa, että niiden nykyisiä palveluita on jatkossakin saatavilla vammaisille ihmisille heidän tarpeidensa mukaisesti, sekä turvattava näiden palveluiden toteuttamiseksi tarvittavan osaamisen säilyminen ja kehittäminen edelleen. Tämä vaatii hyvinvointialueiden yhteistyötä ja myös valtakunnallista koordinaatiota, johon vammaiset ihmiset heitä edustavine järjestöineen on YK:n vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla otettava mukaan.
Miksi vammaisten henkilöiden palveluihin tulee kiinnittää erityistä huomiota?
Vammaisia ihmisiä koskevat palvelut määrittyvät yleis- ja erityislainsäädännön kautta.
Vammaispalvelulain toimeenpanoa, tuottamista ja toteuttamista määrittelee lain sisältö, joka lähtee siitä, että palvelut on järjestettävä yksilöllisen elämäntilanteen ja tarpeen mukaisesti. Velvoittavuus on vahvassa muodossa ja se poikkeaa näin muista sosiaalipalveluista.
Palveluiden järjestämistavalla on monilta osin perusoikeussensitiivinen ulottuvuus. Perusoikeuksien toteutumisen kannalta asiantuntemuksen keskittäminen ja kehittäminen on omiaan luomaan käytäntöjä, jotka toteuttavat yhdenvertaisuutta paremmin. Palveluiden tasapäistäminen ei tue yhdenvertaisuuden toteutumista, vaan yhdenvertaisuus edellyttää aina yksilöllisten tarpeiden riittävää ja kattavaa huomioon ottamista sekä tarvittaessa kohtuullisia mukautuksia.
Vammaisten ihmisten palveluiden järjestäminen vaatiikin erityisasiantuntijuutta, jota on nykyisin saatavilla ja käytettävissä epätasaisesti. Kuntien vaihtelevat taloudelliset resurssit vaikuttavat liikaa vammaispalveluiden saamiseen eikä vammaisten ihmisten yksilöllisiä tarpeita oteta huomioon.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta painottikin lausunnossaan 17/2021 vp sote-uudistuksesta (112); ”Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia ihmisille että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42—43, ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I; HE yhdenvertaisuuslaki). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti todennut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (ks. esim. PeVL 20/2017 vp, s. 7).”
Perustuslakivaliokunnan viesti on selkeä: tosiasiallisen tasa-arvon edistäminen on tärkeä tavoite.
Pääsihteeri Pirkko Mahlamäki, Vammaisfoorumi ry
Vammaisfoorumi ry on 28 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, jonka tarkoituksena on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen mukaisesti edistää vammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisen osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Vammaisfoorumi edustaa jäsenjärjestöjensä kautta noin 223 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä.
