Naisten tasa-arvoiseen johtajuuteen vielä yli 130 vuotta

Olemme maailmanlaajuisesti vielä hyvin kaukana naisten tasa-arvoisesta osallistumisesta politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralla. Naisten osuus johtavissa asemissa on edelleen merkittävästi alhaisempi kuin miesten ja naiset ovat yhä aliedustettuina päätöksenteossa.

Syyskuussa 2021 valtion tai hallituksen johdossa oli nainen ainoastaan 24 maassa. Vain siis noin 10 prosenttia maailman valtioista on naisen johtamia ja 119 maassa ei ole koskaan ollut naisjohtajaa.Lisäksi maailmassa on vain 14 tasa-arvoista hallitusta ja kaikista ministereistä ainoastaan 21 prosenttia on naisia.

Mikäli naisten poliittista osallistumista ei saada kiihdytettyä, tulee kestämään vielä130 vuotta, ennen kuin sukupuolten tasa-arvo on saavutettu korkeimmilla johtopaikoilla.Hallitustasolla saavutetaan tällä vauhdilla sukupuolten tasa-arvo vasta vuonna 2077.

Edelleen noin 75 prosenttia kaikista maailman parlamenttipaikoista kuuluu miehille. 27 valtioissa on alle 10 prosenttia naisia parlamentin jäseninä. Lukuun sisältyy myös ne neljä maata, joissa ei ole lainkaan naisia edustajina. Naisten edustus maansa parlamentissa on alhaisinta Tyynenmeren saarivaltioissa, joissa naisilla on vain 6 prosenttia paikoista. Nykyisellä tahdilla sukupuolten tasa-arvoa kansallisissa lainsäädäntöelimissä ei saavuteta kuin vasta reilun 40 vuoden päästä.

Tänä päivänä vain Ruandassa, Kuubassa, Boliviassa ja Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa naisia on parlamentista puolet tai enemmän. On huolestuttavaa, että vain 19 parlamentissa vallitsee sukupuolten välinen tasa-arvo, eli naisia on edustajina yli 40 prosenttia. Pohjoismaissa tilanne on alueista verratessa paras, täällä liki 44 prosenttia kansanedustajista on naisia. Yli kaksi kolmasosaa niistä maista, joissa vallitsee tasa-arvo parlamentissa, on käyttänyt sukupuolikiintiöitä vauhdittaakseen naisten poliittista osallistuvuutta.

Muutosta kyllä tapahtuu, mutta vauhti on turhan hidas. Naisten määrä on parlamenteissa kasvanut 25 vuodessa 11 prosentista nykyiseen noin 25 prosenttiin. Luku on silti surullisen matala.

Turhauttavaa on, että poliittisiin virkoihin edenneet naiset päätyvät useimmiten vastuuseen alueista, jotka perinteisesti liitetään naisten rooliin, kuten hoiva ja huolenpito. Ministeritasolla naisille annetaan usein vastuualueet, jotka liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, esimerkiksi perhe-, lapsi- ja sosiaaliasioihin tai vanhusten ja vammaisten hoivaan. On myös tyypillistä, että naisministereiden vastuut liittyvät luonnonvarojen, energiapolitiikan, ammatillisen koulutuksen ja tasa-arvon teemoihin.

Kiistaton tosiasia siis on, että naiset ovat edelleen, vuonna 2021, aliedustettuina kaikilla päätöksentekotasoilla maailmanlaajuisesti ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen on vielä kaukana. Sama pätee myös yritysmaailmaan ja sen johtopaikoille: esimerkiksi vain viisi prosenttia Fortune 500:n toimitusjohtajan listalla on naisia.

_____

Syy, miksi tarvitsemme naisten tasavertaista osallistumista läpi päätöksentekosektorin, on yksinkertainen – naisten poliittinen johtajuus lisää hyvinvointia.

On muistettava, että sukupuolten välinen tasapuolinen ja tasa-arvoinen yhteiskunnallinen toimijuus ja poliittinen osallistuvuus ovat maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä tavoitteita. Ne on mainittu muun muassa naisten oikeuksien yleissopimuksessa (CEDAW) sekä naisten oikeuksien virstanpylvääksikin kutsutussa Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa. Lisäksi naisten tasapuolinen osallistuminen päätöksentekoon ja politiikkaan on edellytys sille, että YK:n jäsenmaiden asettamat kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaavuoteen 2030 mennessä. Erittäin huolestuttavaa on, että vaikka kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet näihin tavoitteisiin, yksikään maa ei ole vielä saavuttanut sukupuolten tasa-arvoa.

Naisten positiivisesta vaikutuksesta yhteiskunnalliseen kehitykseen on runsaasti näyttöä. Tasa-arvoinen johtajuus esimerkiksi nostaa tuottavuutta ja hyvinvointia. Kun johtajuus muuttuu aiempaa monimuotoisemmaksi, pystymme hyödyntämään päätöksenteossa erilaisia näkökulmia, joista koko väestö hyötyy laajamittaisesti.

UN Women on tuonut esiin lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka naisten läsnäolo kunnanvaltuustossa on edistänyt naisten asemaa yhteisössään. Norjassa naisten osuuden kasvu kunnanvaltuustoissa on esimerkiksi lisännyt lastenhoidon kattavuutta. Intiassa taas paikallistason neuvostoista tehty tutkimus osoitti, että juomaveteen liitettyjen projektien lukumäärä oli jopa 62 prosenttia korkeampi naisvetoisissa kuin miesvetoisissa neuvoistoissa. Tämä on ollut seurausta siitä, että naiset ovat toimineet yli parlamentaaristen puoluerajojen edistääkseen juuri naisten asemaa. Näin on tehty jopa hyvin jännitteisissä toimintaympäristöissä yhdistämällä voimat sukupuolten tasa-arvon puolesta. Naiset ovat näytelleet merkittävää roolia muun muassa sellaisten aiheiden parissa kuin sukupuolittuneen väkivallan poistaminen, tasa-arvolakien läpivienti ja vaalien uudistamiseen tähtäävä poliittinen toiminta.

Vaikka kehitys tuntuu välillä etenevän tuskaisen hitaasti, on hyvä ottaa saavutuksiin hieman perspektiiviä. Viimeisen 25 vuoden aikana on tehty globaalisti 274 tasa-arvoa edistävää lakimuutosta. Uudet lait muun muassa edistävät palkka-tasa-arvon toteutumista ja naisten työolosuhteita. Kahdeksan maata on myös ensimmäistä kertaa säätänyt perheväkivaltaa kriminalisoivia lakeja. Lakimuutosten ansiosta miljoonien naisten ja tyttöjen oikeuksia on parannettu.

On laajasti todettu, että keskimääräistä tasa-arvoisemmissa maissa ihmiset ovat lukutaitoisempia, käyvät pidempään koulua, sosiaalisia ja terveysongelmia on vähemmän ja lasten hyvinvointi on korkeampaa. Myös ihmisten elämänlaatu ja elinajanodote ovat korkeampia kuin epätasa-arvoisemmissa maissa. Tasa-arvo todella on kaikkien etu.

______

Alussa esitellyt luvut naisten poliittisesta osallistumisesta vetävät mielen matalaksi. Miksi naiset eivät pääse mukaan päättäjien paikoille? Syyt löytyvät syrjivistä käytännöistä, asenteista ja rajoittavista sukupuolirooleista. Kyse on syvään juurtuneesta sukupuolten epätasa-arvosta. Lähtökohta on, että naiset eivät voi osallistua tasavertaisesti päätöksentekoon ennen kuin naisten ihmisoikeudet toteutuvat. Naisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksiaan rajataan edelleen ja toimintaa kontrolloidaan. Esimerkiksi vielä jopa 17 maassa laki rajoittaa naimisissa olevien naisten liikkumista kotinsa ulkopuolella ja 19 maassa avioliitossa olevat naiset ovat alisteisessa asemassa mieheensä nähden.

Suurimpia esteitä naisten poliittiselle osallistumiselle ja yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle on laajamittainen häirintä, väkivalta ja sen uhka.Edes lait eivät auta ja tee naisten toimijuutta turvalliseksi, jos niiden toteutumista ei seurata. Väkivallan pelko alkaa jo nuorena, koulumatkoilla. Tytöt joutuvat jättäytymään kouluista pois kohdatessaan häirintää. Sama kaava jatkuu aikuisuudessakin: naisten mahdollisuuksia osallistua päätöksen tekoon rajoittaa naispoliitikkoihin ja -päättäjiin kohdistuva häirintä ja väkivalta, joka ei jätä rauhaan kotonakaan internetissä tapahtuvan verkkovihan myötä.

On hirvittävää lukea, että lähes joka toinen naispoliitikko Euroopassa kertoo saaneensa kautensa aikana tappo-, raiskaus- ja väkivaltauhkauksia. Tutkimusten mukaan juuri naispoliitikkoihin kohdistuu enemmän häirintää kuin miehiin ja häirintä on useammin sukupuolisesti värittynyttä.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna, naisiin kohdistuva poliittinen väkivalta voi olla fyysistä, seksuaalista tai psykologista väkivaltaa. Ilmenemismuotoja on loputtomasti: taloudellista väkivaltaa, maineen tahrimista, uhkailua, pahoinpitelyjä, murhia, kidnappauksia, seksuaalista häirintää, raiskauksia…

Tavoite on joka tapauksessa sama: saada naiset vähentämään tai kokonaan luopumaan poliittisesta toiminnastaan tai eroamaan mahdollisista luottamustehtävistään. Keinojen tarkoituksena on julkisesti kyseenalaistaa naisten pätevyyttä ja saada heidät tuntemaan häpeää.

Ilmiössä on myös se huolestuttava piirre, että poliittisesti aktiivisiin naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt kriittisesti sen myötä, kun naisten osallisuus politiikassa on kasvanut. Vallitseva väkivallan uhka voi estää naisia jatkamasta uraansa, vaalikampanjointia tai muita yhteiskunnallisen aktivismin muotoja.

Poliittisesti aktiivisiin naisiin kohdistuvaa vihaa ei ole vielä tutkittu tarpeeksi. On todennäköistä, että monet naiset jättävät ilmoittamatta viranomaisille kohtaamaansa väkivaltaa pelätessään kostoa, leimautumista tai sitä, ettei heitä uskota. Myös oman puolueen reaktio asiasta puhumiseen saattaa mietityttää. Poliittisen väkivallan ehkäisyssä keskeistä onkin todistusaineiston kerääminen ja kokemuksista raportoiminen. Vain niiden pohjalta voidaan luoda lakimuutoksia väkivallan tunnistamiseksi ja rankaisemiseksi. Naisten vaalikampanjoita tulee tukea ja kasvattaa tietoisuutta sukupuolittuneesta väkivallasta.

On ilmiselvää, että tasa-arvoinen poliittinen vaikuttaminen voi olla mahdollista vasta sitten, kun naisiin kohdistuva syrjintä ja häirintä saadaan hallintaan ja vanhat asenteet murettua. Esteitä on nimittäin myös muualla kuin häirinnän ja uhkailun saralla: naisilla on kaikkialla maailmassa suhteeton vastuu palkattomasta hoiva- ja kotitöistä. Naiset käyttävät edelleen noin 2,5 kertaa enemmän aikaa palkattomaan hoivatyöhön ja kotityöhön kuin miehet ja tuohon käytetty aika korreloi negatiivisesti naisten yhteiskunnallisen osallistumisen kanssa.

Koronapandemian myötä naisiin kohdistuva verkkohäirintä ja fyysinen väkivalta ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Lisäksi naisten oikeuksia vastustavat liikkeet ovat vahvistuneet ja ne pyrkivät rajoittamaan jo saavutettuja naisten ihmisoikeuksia ja työntämään kehitystä taaksepäin. Ilmiö on ollut voimissaan jo ennen pandemiaa, eikä sen pyrkimykset ole laantuneet kriisin aikanakaan. Tasa-arvokehityksestä on pidettävä erityisestä huolta.

Sanomattakin on selvää, että naisilla tulee olla täysimääräiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon, ilman uhkaa väkivallasta tai häirinnästä. On tärkeää, että koronapandemian jälkeistä maailmaa aletaan rakentaa tasa-arvoisemmaksi ja kestävämmäksi. Pandemia on alleviivannut talouksien ja demokratioiden epätasa-arvoisuutta ja haavoittuvuutta. Siksi onkin tulevaisuuden kannalta kriittistä, että naisilla on aktiivinen rooli pandemian jälkeisessä rakennustyössä. Pandemialla on nimittäin ollut erityisen raskaat vaikutukset jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien naisten elämään. Naisten on saatava olla mukana kaikissa päätöksentekoelimissä, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Rakennettaessa kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta, on muistettava, että sukupuolten tasa-arvo on saavutettavissa ainoastaan vahvalla globaalilla, kansallisella ja paikallisella yhteistyöllä, joka nostaa tytöt ja naiset keskiöön. Mutta julistukset ja sopimukset eivät riitä, ellei valtioiden sitoutuminen ole aitoa. Tarvitaan konkreettisia suunnitelmia ja ennen kaikkea riittävää rahoitusta, jotta voimme purkaa esteet naisten osallistumisen tieltä.

Jaana Hirsikangas,
Toiminnanjohtaja, UN Women Suomi

UN Women Suomi on kansainvälisen UN Womenin kansallinen komitea, jonka tehtävä on kerätä varoja UN Womenin tasa-arvoa edistävään työhön. Lisäksi teemme varainhankintaa tukevaa viestintä- ja vaikuttamistyötä.

Aihesanat: , , , ,

Twitterissä

Naisjärjestöt yhteistyössä - Kvinnoorganisationer i samarbete