Hyvinvointialueilla on mahdollisuus ratkaista merkittäviä tasa-arvo-ongelmia

Kuva lääkärintakin rinnuksesta, jossa kyniä ja stetoskooppi.

Hyvinvointialueilla on lainsäädännöllinen velvollisuus edistää toiminnallaan tasa-arvoa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että alueilla on velvollisuus edistää kaikessa toiminnassaan sukupuolten tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tasa-arvon edistämisen velvoite koskee koko uudistuksen ja hyvinvointialueiden strategian ja toiminnan valmistelua ja täytäntöönpanoa, palveluja sekä henkilöstöpolitiikkaa.  

Tasa-arvon edistämistä tukee esimerkiksi tasa-arvon sisällyttäminen kunkin alueen strategiaan sekä erillinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma, jossa eritellään kunkin alueen lähtötilanne, tavoitteet sekä seurattavat mittarit tasa-arvon edistymisen näkökulmasta. 

Verkossa julkisesti löydettävissä olevista hyvinvointialuestrategioista enemmistössä strategioista tasa-arvo puuttui kokonaan tekstitasolla. Tasa-arvosuunnitelmia tai tasa-arvosuunnittelun prosessia ei ollut löydettävissä juuri yhdenkään hyvinvointialueen verkkosisällöistä.  

NYTKIS korostaa, että hyvinvointialueiden kunnianhimoisten tavoitteiden toteutumiseksi on tasa-arvon edistäminen otettava mukaan toiminnan konkreettiseen arkeen.  

”Monet tasa-arvon kannalta aivan keskeiset kysymykset tulevat vastaan hyvinvointi- ja terveyspalveluiden toiminnassa. Tämä on uusille alueille tuhannen taalan paikka ratkaista vaikeita tasa-arvokysymyksiä”, Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry:n puheenjohtaja Pia Sundell sanoo. 

Lisäksi liikkeenluovutuksessa hyvinvointialueille siirtyneet sosiaali- ja terveysalat ovat tyypillisesti hyvin naisenemmistöisiä, joten hyvinvointialueilla on avaimet esimerkiksi palkkatasa-arvon rakentamiseen sekä naisenemmistöisten alojen työhyvinvoinnin parantamiseen.  

Alueilla on myös suuri rooli naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa ja ehkäisyssä. Naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija Marjo Rantala toteaa 19. tammikuuta Ylellä, ettei hänen tiedossaan ole, että hyvinvointialueilla olisi korvamerkittyä rahoitusta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle työlle.  

”Toivomme, että erityisesti tuoreissa tehtävissään aloittaneet hyvinvointialuejohtajat ottavat selvää oman alueensa keskeisimmistä tasa-arvokysymyksistä. Kannustamme alueita edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta johdonmukaisesti niin palveluiden tuottajana, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvien tahojen resursoijana kuin suurena naisenemmistöisten alojen työnantajana”, Sundell muistuttaa.