Raportti pohjoismaisista eläkkeistä – Mitä opittavaa Pohjoismailla on toisiltaan eläke-eron kaventamiseksi?
25. tammikuuta 2023 julkaistu raportti Pohjoismaiden eläkkeiden tasa-arvosta kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen tiedot kaikkien Pohjoismaiden eläke-erosta, -järjestelmien ominaispiirteistä sekä suosituksista tulevaisuudelle tasa-arvoisempien eläkkeiden saavuttamiseksi. Raportti on yhteisprojekti ruotsalaisen sisarjärjestömme Sveriges Kvinnoorganisationer:n ja Tanskan suurimman ammattiliiton 3F:n kanssa ja sen työstämisen tukena on toiminut pohjoismaisista jäsenistä koostuva asiantuntijaryhmä. Raportin tekemistä on rahoittanut Pohjoismaiden ministerineuvoston alainen yhteistyöelin Nordic Information on Gender (NIKK). Raportissa käytetty tilastotieto on kerätty maiden tilastokeskusten sekä sosiaali- ja terveysministeriöiden tietovarannoista.
Olemme tähän koonneet yhteen raportin tärkeimmät havainnot Suomen kannalta. Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry pyrkii rakentamaan yhteiskuntaa, jossa eläke-erot kaventuvat ja eläkkeiden tasa-arvo toteutuu paremmin.
NYTKISin tavoitteet hallitusohjelmalle 2023-2027
- Toteutetaan kokonaisvaltainen eläkkeiden tasa-arvoon liittyvä toimenpideohjelma.
- Etsitään ja toimeenpannaan konkreettisia ratkaisuja naisten eläkeköyhyyteen.
- Kansan- ja takuueläkettä nostetaan ylimääräisellä indeksikorotuksella.
Raportti kokonaisuudessaan (englanniksi)
Lehdistötiedote englanniksi ja suomeksi
Keskeiset havainnot
- Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa miesten ja naisten eläke-ero on selkeä ja pysyvä.
- Eläke-eron suuruus Pohjoismaissa vaihtelee Ruotsin korkeimmasta 28 prosentista Islannin matalimpaan 5 prosenttiin – erot eri Pohjoismaissa selittyvät pääosin maiden erilaisilla eläkejärjestelmillä. Luvut on laskettu yli 65-vuotiaista ja ne koskevat myös yksityisiä eläkkeitä, eivät pelkästään lakisääteisiä eläkkeitä.
- Suomessa eläke-ero on 24%, miesten eläkkeet ovat 24 prosenttia suuremmat kuin naisten.
- Sekä Islannissa että Tanskassa naisten julkiset eläkkeet ovat korkeammat kuin miesten.
- Tämä johtuu siitä, että kaikki tai useimmat julkiset eläkkeet ovat yleisiä ja maksuihin perustumattomia.
- Peruseläkkeen taso on kaikille sama, mutta sitä alennetaan, kun otetaan huomioon muut tulolähteet, kuten palkat, pääomatulot ja joissain tapauksissa myös työeläke.
- Tämä tarkoittaa sitä, että tuloeron odotetaan olevan suurempi kuin eläke-eron.
- Islannissa miesten keskuudessa on erityisen yleistä saada osa-aikaeläkettä vielä työskennellessään, mikä pienentää julkista eläkettä.
- Suomessa suurin osa eläketuloista tulee julkisista ansioeläkkeistä ja vain pieni osa on maksuihin perustumattomista julkisista ja yksityisistä eläkkeistä.
- Tämä on toisin kuin Tanskan ja Islannin eläkejärjestelmissä, jotka perustuvat työeläkkeisiin ja suuri osa maksuihin perustumattomiin julkisiin eläkkeisiin.
- Työelämän epätasa-arvo selittää eläke-eroja jokaisessa Pohjoismaassa.
- Suomessa historiallisesti ja useiden vuosikymmenten ajan naisten työllisyys on ollut korkeaa ja osa-aikatyön osuus naisten työurilla pieni. Silti Suomessa on Pohjoismaihin verraten yksi suurimmista eläke-eroista.
- OECD:n tilastoista selviää, että osa-aikatyö naisten keskuudessa on harvoin vapaaehtoista. Erityisesti Suomessa ja Ruotsissa naiset tekevät osa-aikatyötä vasten tahtoaan. Suomessa 29 % kaikista osa-aikatyössä työskentelevistä naisista tekevät osa-aikatyötä vasten tahtoaan.
- Naisten koulutustaso on kaikissa Pohjoismaissa korkeampi kuin miesten. Naisten palkat ja toimeentulo ovat kaikissa Pohjoismaissa pienemmät kuin miesten.
- Eläke-erot ovat seurausta historiallisesti rakentuneesta miesten ja naisten osallistumisesta työmarkkinoille, palkkatasosta sekä eläkejärjestelmien maakohtaisista ominaisuuksista.
Suomessa eläke-ero on 24%: miesten eläkkeet ovat 24 prosenttia suuremmat kuin naisten.
Suomessa yli 65-vuotiaiden naisten köyhyysriski on toiseksi suurin Pohjoismaissa – lähes 15% ja se on suurempi kuin vastaavan ikäisten miesten. Luku on kuitenkin laskenut vuodesta 2010 – kaikissa Pohjoismaissa.
Raportti suosittaa
Pohjoismaisten erilaisten eläkejärjestelmien vuoksi raportti suosittaa vain yleisellä tasolla:
1. Palkattoman työn, erityisesti lastenhoidon, epätasainen jakautuminen sukupuolten kesken on yksi syy tuloeroihin ja siten myös sukupuolten eläke-eroihin Pohjoismaissa. Hoivatyö tulisi jakaa vanhempien kesken tasaisemmin. Maiden on harkittava muutoksia yhteiskunnan ja sosiaaliturvajärjestelmän osa-alueisiin, jotka vaikuttavat hoivatyön jakautumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi, vanhempainvapaat, lasten kotihoidon tuet sekä päivähoidon saatavuus.
2. Naisten vasten tahtoaan tekemä osa-aikatyö on ainakin joissakin maissa merkittävä tekijä naisten alhaisemmalle eläketasolle. Parantamalla naisten pääsyä kokoaikatyöhön voidaan vaikuttaa naisten ansaitsemiin eläkkeisiin. Yksi vaihtoehto eläkejärjestelmän kehittämiseksi voisi olla vapaaehtoisen osa-aikatyön kompensaatio järjestelmässä. Tämä tarvitsisi toteutuakseen tilastointimahdollisuuden vapaaehtoiselle ja vastentahtoiselle osa-aikatyölle.
3. Naisten koulutustaso on keskimäärin korkeampi kuin miesten, ja naiset viettävät korkeakoulussa pidemmän aikaa kuin miehet. Sukupuolinäkökulmasta voitaisiin harkita, että korkeakouluopinnoissa vietetystä ajasta kertyisi kompensoidusti eläkettä naisille eläke-eron pienentämiseksi.
4. Vastikkeettomat etuudet ovat tärkeitä sukupuolten välisen eläke-eron pienentämiseksi ja ikääntyneiden naisten (ja miesten) suojelemiseksi köyhyydeltä. Erilaiset vastikkeettomien etuuksien indeksointitavat vaikuttavat pienituloisten köyhyysriskiin ja kannustimiin jäädä eläkkeelle. Hintaindeksointi tarjoaa suojaa inflaation aikana, mutta sen odotetaan ajan myötä laskevan näiden etujen arvoa suhteessa keskiansioihin. Yksi vastikkeettomiin etuuksiin perustuvien eläkkeiden eduista Islannissa ja Tanskassa on se, että pienituloiset (usein naiset) hyötyvät ylimääräisestä työstä yhtä paljon kuin korkeatuloiset (usein miehet).
5. Leskeneläke / perhe-eläke on perusteltu eläkemuoto puolison kuoleman jälkeen. Lesket ovat tilastollisesti useammin naisia, joiden on sopeuduttava uuteen taloudelliseen tilanteeseen. Lesken eläke voi olla toimiva muoto eläke-eron pienentämisessä.
6. Eläkkeillä ei ole Pohjoismaissa tyypillisesti pyritty kaventamaan eläke-eroa, eikä eläkkeiden yhteydessä usein käydä keskustelua sukupuolten palkkaerosta. Yksilön oikeudet vastaavat paremmin alueen ideologista käsitystä sukupuolten tasa-arvosta. Yksilön ympärille rakennetussa sosiaaliturvajärjestelmässä tulisi kuitenkin huomioida, että naisille ja erityisesti yhden ihmisen kotitalouksille olisi riittävästi yksilöllisesti jaettavia eläke-etuuksia.
7. Sukupuolineutraalit annuiteettijaot ovat perusteltuja. Eläkkeiden arvoa ajan myötä alentavia mekanismeja tulisi välttää, jos tavoitteena on sukupuolten eläkekuilun kaventaminen.
